Yhä minä

Minun kotipukeutumiseni on to-del-la laiskaa. Liihotan viltti niskassa lösähtäneissä collegehousuissa, paitana jotain pehmeäksi kulunutta trikoota ja hiukset keikkuvat pään päällä sotkunutturalla. Ja tämä on mielestäni ihan ok, sillä eipä viikossa nyt ihan kovin montaa hetkeä yleensä ole kun ehtisi ne kaikkein venyneimmät verkkarit jalkaan kiskoa. Flunssajakson aikana nämä yleensä niin kotoisan fiiliksen tuoma kotilook alkaa vaikuttaa väkisin mielialaan, sillä kulahtanut ja harmaa hiipii myös mieleen. 

Tänään halusin muistuttaa itseäni siitä, että olen oikeasti yhä minä. Se, joka tykkää näteistä vaatteista ja haluaa vähän meikata lähtiessään ihmisten ilmoille. Se, joka ylipäätään lähtee joskus ihmisten ilmoille. Että en ole unohtunut mihinkään sinne takapuoleni muotoiseen sohvatyynykasaan voivottelemaan.

Pikkulasten vanhemmille ekstempore kahdenkeskiset pizza/kaupungillakiertelyreissut ovat harvoin mahdollisia, mutta kun meille tällainen luksushetki tänään tarjoutui, niin emmehän voineet jäädä tylsästi kotiin järjestelemään yläkaappien sisältöä muuttolaatikoihin. Niinpä sovittiin treffit ”siihen kulmalle”.

img_5714.jpg

Kyselin eilen keinoja, joilla pääsisi flunssasta eroon. Omaan listaani voisin mitä ilmeisemmin lisätä hajuveden ja huulipunan, sillä olokin oli heti paljon vähemmän tukkoinen kun peilistä kurkisti ulkoisesti freesimpi olemus. Teki mieli sanoa miehelleni, että katso, minulla on huulipunaa, minähän se edelleen olen, se hauska tyttö johon 18-vuotiaana ihastuit. En vain torkkupeittoihin kääriytyvä flunssaansa valittava collegepötkylä. 

img_5670-001.jpg

 

Hyvä on, ehkä vielä vajaan viikon sairastelun jälkeen ei vielä voi ihan konkreettisesti kutsua itseään collegepötkyläksi, mutta siltä minusta jo alkoi tuntua, vähän dramaattisemman puoleinen persoona kun olen. Ja nyt tuntuu jo paljon paremmalta.

Kommentit (6)
  1. Kompatakseni Emmiä, niin mussakin asuu harmaa löysä collegepötkylä 24/7 ihan joka ikinen päivä! On asunut jo vuosi ja kolme kuukautta ja kun vauva kesäkuussa syntyy, varmaan en ehdi edes vaihtamaan vaatteita ja vaatteet liimautuu muhun kiinni. 😀

    1. Hihih joo äitiysloma oli kyllä mullakin oikein pötkyläilyn kultakautta! Sellaiset paksut mamalegginsit olivat mielestäni odotusaikana mukavin vaate, mitä maa päällään kantaa, ja salaa haikailen niitä vähän edelleen. 😀 Kun palasin koulutielle, oli pakko marssia vaatekauppaan, sillä huomasin että lähes koko vaatevarastoni oli jotenkin kavalasti muuttunut ”mukavaksi, pehmeäksi, joustavaksi, kiristämättömäksi, trikoiseksi ja collegemaiseksi”. 😉 Mutta ovathan ne vaan oikeesti tosi käteviä kotona lapsen kanssa, kun ei ole väliä jos vähän tippuu ruokaa ja pystyy helposti hyörimään leikeissä mukana.

  2. Voi toi sun hymy on vain niin kaunis. Kehun sitä varmaan joka kuvan jälkeen, mut kun se on! Susta tulee vähän jotain 20-lukulaista ja kaunista mieleen..

    1. Voi olipa kauniisti sanottu, kiitos, etpä tiedä kuinka hyvän mielen toit! <3 

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *