Yksinolokriisi, polttarit ja hääfiilistelyä

Perjantaina en paljastanutkaan pitsimekosta kirjoittaessani, että olin itse asiassa hurauttanut illalla Tampereelle. Tiedän nimittäin, että ystäväni, tuleva rouva K saattaa lukea blogiani, ja parempi että hän vain pysyi siinä uskossa että kaikilla olisi jotain menoja viikonloppuna. 😉 

Tämä viikonloppu on ollut minulle hyvin hyvin poikkeuksellinen, sillä olen ollut yksin kotona. Viimeksi taisin viettää enemmän kuin paria tuntia yksin kotona viime joulukuussa. Täytyy myöntää, että olin suorastaan odottanut tätä harvinaista hiljaisuutta ja ihan omaa aikaani. Kuitenkin perjantaina se iski jo ruokakaupassa, ennen kuin edes pääsin kotiin asti: siis pitääkö minun ostaa ruokaa vain itselleni, apua enhän minä osaa! Tuntui todella kummalliselta, että minulle riitti pieni maitopurkki kahvimaidoksi, kirsikkatomaatteja ei tarvinnut ostaa kuin rasia, sain ostaa omaa suosikkijogurttiani, tiedättekö tällaisia juttuja joita ei melkein ikinä yksin elänyt osaa ajatella. Oli niin outoa sujauttaa ostoskassiin pienen maitopurkin viereen kaksi Happy Joeta lauantaita varten! Ja kaikkein kummallisinta oli kiertää avainta kotiovessa, kun ei kuulunutkaan järjetöntä maassa sutivaa spurttia ja iloista haukkumista, eikä sitten pieniä kiireisiä tömpsähteleviä askeleita. Nukkumaan mennessäni tarkistin oven olevan lukossa ehkä viisi kertaa. Ikävä tuntui ihan fyysisesti, tärisin kuin horkassa mennessäni nukkumaan tyhjään sänkyyn.

Lauantaina en ehtinyt kuitenkaan enää kököttää tyhjässä asunnossa, vaan liityin iloiseen piknikseurueeseen puiston nurmikolle. Huivipäinen joukkomme tarjosi myös viihdettä toisille vilttikunnille, nimittäin tanssimme puoli tuntia sambaopettajan johdolla Koskipuistossa! 😀 Syötyämme kiertelimme hieman tammerfesteilijöiden keskellä, kun yks kaks ennustajaeukoksi muuttunut tuleva morsian myi muutamia kolikoita vastaan ennustuksia kaupungilla. Hän eläytyi rooliinsa niin loistavasti, että jotkut taisivat ajatella olevansa tekemisissä ihan oikean ennustajan kanssa! Huimapäinen ennustajamme oli aloittanut jo aamunsa kaahailemalla ralliautolla, eikä empinyt benji-hyppytornissa hetkeäkään. Kävimme myös hekottamassa YO-talolla Stand Up -illassa, ja kuinka ollakaan morsiamemme vedettiin mukaan esitykseen. Illalla seurueemme etkoili kiinalaisia herkkuja maistellen, jonka lomassa huivit sekä kilisevät korut vaihtuivat pikkumekkoihin ja laitettuihin kampauksiin (paitsi omat hiukseni olivat pelastamattomasti lässähtäneet päivän aikana, mutta eipä se menoa haitannut). Valloitettiin yökerhon vippitilat ja tanssittiin melkein aamuun asti. Oli aivan mielettömän hauska päivä ja mikä parasta: polttarit olivat ihan rempseän ja vauhtia rakastavan morsiamen näköiset! <3

Ja arvatkaapa mikä moka sattui. Minä ehdin räpsiä kuvia varmaan tunnin, kunnes huomasin jättäneeni muistikortin tietokoneeseen. Hyvä minä!

Ehdin tässä samalla reissulla hoitaa myös hiukan hääjuttuja. Perjantaina kävin Morsiusgalleriassa sovittamassa hääpukuani helman lyhennystä varten, ja minulla nousi pala kurkkuun kun ompelijatar veti vetskarin kiinni. Puku oli vielä ihanampi kuin muistin! Puvun uudelleen sovittaminen myös sai minut tekemään viimein päätöksen hääkampauksen suhteen, sillä en tahdo peittää kaunista selkäosaa hiuksillani. Eli löysä ja rento nuttura sen olla pitää sittenkin. Tänään sain myös pähkäilyni pähkäiltyä, ja kävin valitsemassa sormukseni. En ollut ehkä kuvitellut ostavani vihkisormusta tällaisessa pienessä juhlien jälkeisessä hedarissa, mutta siellä se minun sormukseni on nyt tilattuna ja kaiverrustiedot jätettynä.

Tällä hetkellä oloni on aivan mielettömän onnellinen.

Vielä kamppeet kasaan ja takaisin poikieni luo! <3 Ihanaa sunnuntaita! <3

 

Kommentit (5)
  1. Mä olin myös ensimmäistä kertaa kahteen vuoteen (eli pojan syntymän jälkeen) yksin kotona tämän viikonlopun ja pystyn samaistumaan ajatuksiisi. Mun mielestä se oli aika hirveää ja surullistakin, vaikka kaikki sanoikin, että ”Nauti nyt siitä omasta ajastasi.” Ehkä mä en vaan todellakaan osaa 😉

    1. Ai sinäkin! 🙂 Joo ja kummaa kuinka olin itsekin ajatellut kuinka nauttisin nyt siitä omasta ajastani, mutta perjantai oli kyllä ihan kamala. Ihan eri juttu viettää vaikka miehen kanssa kotosalla kahdenkeskistä iltaa jos poika on hoidossa, mutta oli niin tyhjä olo kun ei pyörinyt edes koira jaloissa. Tosi surullinen olo oli minullakin! Lauantaina tosin fiilikset vaihtui kun oli koko ajan menoa ja meininkiä. 

      Mutta nyt osataan sitten varmasti molemmat taas arvostaa vilskettä kotona! <3

  2. Sielläpä ollaan oltu ahkeria! 🙂 Ja sormuskin vihdoin valittuna, hienoa!

    Oi, mikä ilta ja meno + meininki teillä onkaan ollut! Varmasti ollut hauskaa koko seurueella, etenkin sankarilla! 😉

    1. Tänään aamulla herätessäni ei kyllä ollut hmm ihan niin ahkera olo! 😀 Oli kyllä aivan huippukivat polttarit, ja kaasot olivat kyllä osanneet suunnitella just eikä melkeen morsiamen näköisen päivän! 

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *