Ystävänpäivänä

Postiluukusta tuli eilen mainosten ja laskujen seassa kaunis postikortti. Rakastan postikortteja tämän kaiken virtuaalisen kanssakäymisen aikana. Minusta on aivan ihanaa miettiä, että hei ystäväni on ajatellut minua kaupassa nähdessään tämän kortin, ostanut sen, kirjoittanut sen, liimannut postimerkin ja tiputtanut sen postiin. Kortti toivotti hyvää ystävänpäivää, se oli rakkaalta ystävältäni, ja sai minut niin niin iloiseksi.

img_5354.jpg

 

Amerikkalainen yltiöromanttisuus ja kliseiset ”every love story is beautiful, but ours is my favourite” -tyyliset toivotukset eivät kolahda minuun sitten ollenkaan. Käännöksenä sana ystävänpäivä kuvaakin mielestäni osuvammin päivän merkitystä minulle (ja tuntuu, että näin kuvaa melko monille muillekin suomalaisille). Ystävänpäivänä voi sanoa kaverille, että hän on tärkeä, jos sen muuten muistaa sanoa liian harvoin. Voi tehdä kuten oma ystäväni, joka muisti minua postikortilla, vaikka näemme ainakin viikoittain. Ele oli tästäkin syystä mielestäni todella kaunis. Toki ystävänpäivä on hyvä mahdollisuus sanoa ekstrakivoja asioita myös puolisolle, mutta ei mielellään minkään englanninkielisen korulauseen kautta. 😉 

Niinpä käytän nyt tilaisuuden hyväkseni, ja sanon myös teille, kaikki ihanat tyypit, jotka vierailette blogissani: Hyvää ystävien päivää! Olen sanonu tämän ennenkin, mutta sanonpa taas -blogin kirjoittamisessa juuri vuorovaikutus on minulle yksi tärkeimmistä jutuista. Kirjoittaminen on minulle tärkeä harrastus, suorastaan henkireikä. On niin ihanaa saada siihen myös vastakaikua todella fiksun ja lämpimän oloisilta tyypeiltä. Enkä vain sano tätä minään tyhjänä kehumisena, vaan oikeasti tulen todella hyvälle mielelle teidän kommenteistanne. Esimerkiksi tuon nukkumatti-postauksen jälkeen huokaisin syvään helpottuneena, ajattelin, että jes me ei ollakaan yksin tämän asian kanssa! Tai voi että kuinka kivalta tuntuikaan eilen, kun niin moni myötäeli fiiliksiäni asunnon ostosta. Ihan jokainen kommentti tuntuu tosi mukavalta. On ollut myös tosi kivaa tutustua muutamiin bloggaajiin ja lukijoihin ihan tietsikoiden ulkopuolella, sillä kaikki ovat olleet livenä juuri sitä mitä täälläkin. 

Ps. Arvatkaapa millaiseen ”runoon” juuri törmäsin: Love is beautiful, love is eternal, love is you. Happy Valentine`s day! 😀 Eli näihin sanoihin on hyvä lopettaa tämä postaus… Otetaan vielä näin pikagalluppina, että mikä on siirappisin ystävänpäivätoivotus, johon olette törmännyt?

 

Kommentit (7)
  1. Mä sain ala-asteella silloiselta ihastukseltani tämän:

    Roses are red
    Violets are blue
    Sugar is sweet
    And so are you

    Se oli mulle kyllä liikaa. Liian lällyä, yök. Siirsin sit sen ihastuksen ihastuslistalla viimeiseksi ja muut pääsi yhden pykälän eteenpäin. Aika karua..

    Hyvää ystävänpäivää myös sulle! 🙂 Mä haluaisin hirveästi nähdä blogimaailman tyyppejä livenä, mutta hitto jos meenkin ihan lukkoon ja pönötän hiljaa ja tulipunaisena, kun muut ovat luonnollisia ja keksivät puhuttavaa ihan tuosta noin vaan. Ja entä jos(/kun) sanon jotain tyhmää ja sitten änkytän tai sitten en saa sanotuksi mitään. On mullakin ongelmat! Joskus vielä rohkaistun ja pamahdan johonkin blogitapahtumaan paikalle, vaikka sitten punaisena ja noloa. :–D

    1. Ei liikaa romanttisuutra kiitos. Mieskin kosi sanoin ”no pitäiskö sit mennä naimisiin?” kun puhuin mm. keskinäisestä testamentista. Että mitään yltiöromanttista en ole tainnut mieheltä saada..

      Mites Anna jos pidettäis wka ihan oman Oulutreffit?

      1. Matti taas yritti herättää mut työntämällä suuhun Ainon vanhan tutin, mä raivostuin ja kiekaisin jotain ”painu nyt v** siitä!”. Sitten se sanoi: ”niin, mun piti kysyy, et meetkö naimisiin mun kaa?” Kyllä on romanttista porukkaa Oulussa liikkeellä..

        Joo, Oulutreffit! Vai uskallankohan mä?! Et varmaan tänä vuonna oo mun kaa heinäkuussa samoilla mestoilla kuin vuoden 2012 elokuussa oltiin..

        1. Juuenoo.

          Uskallat sä, me voidaan jäppisen kaa pukata joku päivä lään ni et pääse karkuun 😀 (koska öö,ei kai meit muita oululaisia olekaan, paitsi kulmurin katie)

          Ihanat epäromanttiset miekkoset!

    2. Ei liikaa romanttisuutta kiitos. Mieskin kosi sanoin ”no pitäiskö sit mennä naimisiin?” kun puhuin mm. keskinäisestä testamentista. Että mitään yltiöromanttista en ole tainnut mieheltä saada..

      Mites Anna jos pidettäis wka ihan oman Oulutreffit?

      1. Hah oon vähän samoilla linjoilla, ei liikaa romanttisuutta kiitos! 😀 Ja toi lause on jotenkin vaan  jo itsessään niin romanttinen, että ei sitä voi edes esittää täysin epäromanttisesti. Joku ruusun terälehtien ripottelu ja sydänkonvehtirasiasta paljastuva sormus olisi aika yök. 😀

        Ja hei pitäkää te sellaiset Oulutreffit, joissa suunnittelette esim reissua Tampereelle. 😉

         

    3. Hahahahah voi reppanaa, ajattele nyt kun toinen oli koko ala-asteikäisen pojan sielullaan valkannut mielestään sulle kauniin runon, ja joutuikin ihastuslistan viimeiseksi, hihih! 😀

      Voi olisi oikeesti niin ihanaa nähdä joskus blogikekkereillä! <3 Ja älä huoli, mäkin pelkäsin tota ihan samaa ensimmäisellä kerralla. Sitten hoksasin, että kaikki oli ihan samanlaisia kuin blogeissaan, ja että jonkun jännän tunteen kautta kaikki olikin ihan jo tuttuja keskenään ja voi olla tosi rennosti. Ja melko puheliasta sakkia me kaikki tunnutaan livenä olevan, että sinne väliin sitten vaan rohkeesti jotain heittämään! 😀 

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *