Älä vaivu totaaliseen syyssynkkyyteen!

 

Kolme viikkoa sitten istuin bussissa tanssitunnin jälkeen. Tuijotin ulos pimeyteen bussin ikkunasta, ja mustan synkeä maisema ärsytti, vitutti, ahdisti ja masensi. Edes tanssitunti ei ollut piristänyt, päin vastoin tunti oli sujunut tahkeasti. Tunsin itseni maailman yksinäisimmäksi ja kurjimmaksi tyypiksi maan päällä; vanha ja väsynyt haihattelija, jolla on tulevaisuus jo lähinnä takanaan. Elämä tuntui olevan enää sarja menetettyjä mahdollisuuksia. Tanssiminenkin tuntui turhalta, koska kaiken järjen mukaan olen jo liian vanha tanssimaan tavoitteellisesti, eikä ilman tavoitteita tekemisessä ole minulle mielekkyyttä. 

Tuntui, ettei kukaan kaipaa minua missään, kukaan ei tarvitse. Kaikki mitä osaan ja kaikki mitä olen, valuu vaan hukkaan tähän mustuuteen ja on sama, vaikka katoaisin lopullisesti. Yritin selittää itselleni, että on ihan luonnollista, että kun hektinen työ oli päättynyt ja olin nyt täysin omillani, oli luonnollista, että ottaa aikansa, että löytyy uusia juttuja tilalle. Selitys ei sillä hetkellä lohduttanut, varsinkin kun kaikki tekemiset, joita olin syksyn varalle suunnitellut (oman esityksen tekeminen, kurssien suunnitteleminen, kirjoittaminen, tanssiminen) ovat aika yksinäistä puuhaa. Yksinäisyys ei toki ollut tullut yllättäen, olen kokenut oireita siitä läpi elämäni, mutta en koskaan sitten kuitenkaan kunnolla ole tehnyt asialle mitään. 

Päätin, että näin ei voi jatkua. En ole ansainnut yksinäisyyttä, ei kukaan ole. Ajoittainen melankolia on ihan ok ja luonnollista, mutta tuntui kahta kauheammalta ja jotenkin lopullisemmalta, kun ei ollut ketään kenelle puhua. 

Päätin tästä lähtien ryhtyä siksi aktiiviseksi osapuoleksi, joka ottaa yhteyttä ihmisiin, alkaa sanoa joo ein sijasta, pakkohan sen on tuottaa tulosta. Samalla olen miettinyt muitakin keinoja kuinka kohottaa mielialaa, joskin sosiaalisuus tuo helposti mukanaan muitakin mukavia asioita kuin salaa. 

Tässä vinkkilista asioista, jotka minua ovat auttaneet pois syvimmästä melankoliasta. Ehkä nämä auttavat sinuakin!

 

1. Älä eristäydy

Otin yhteyttä muutamaan ”vanhaan” kaveriin, joita olen nähnyt harvakseltaan ja sovin tapaamisesta. Yhden kaverin kanssa ostimme myös museokortin ja sovimme, että alamme käydä nyt yhdessä museoissa. Lisäksi menin takaisin facebookkiin ja laitoin ilmoituksen ”uusia ystäviä” ryhmän sivulle. Jo samana iltana olin sopinut parista tapaamisesta. Saman viikon aikana olin jo liittynyt myös uusien ystävien kautta improvisaatioryhmään, lukupiiriin ja nyt uusinpana tavoitteelliseen tanssiporukkaan. Vastasin myös aina kyllä, kun joku pyysi minua jonnekin sosiaaliseen rientoon. Ajattelin, että tämä olkoon nyt tanssimisen lisäksi loppuvuoden missio: tulla sosiaalisemmaksi ihmiseksi.

Yhtäkkiä en tuntenut itseäni enää yhtään eristäytyneeksi. Joka päivä oli jotakin sosiaalista menoa ja tänään olenkin jopa ihan iloinen että saan vaan olla kotona itsekseni, lukea ja kirjoittaa rauhassa. 

Olen aina ollut aika valikoiva, varautunut ja kriittinen siinä mihin lähden mukaan ja mihin aikani käytän. Jossain vaiheessa tämä valikoivuus on kuitenkin mennyt överiksi, muuttunut sosiaaliseksi arkuudeksi, yliherkkyydeksi ja lähes totaaliseksi eristäytymiseksi. Kaikki spontaanisuus tuntui kadonneen elämästäni. Olen niin helpottunut, että kavereiden löytäminen olikin lopulta näin helppoa. Pohjimmiltani olen kuitenkin aika ekstrovertti, eikä liika yksinäisyys tee hyvää kenenkään psyykelle. 

Muita hyviä keinoja löytää uusia kavereita on esim. yhdistystoiminta ja vapaaehtoistyö. Teatterijutuista on myös aina ”jäänyt käteen” uusia kivoja tyyppejä. 

 

2. Syö tarpeeksi ja terveellisesti mutta älä liikaa (ainakaan kovin usein)

Älä korvaa ystäviä, seksiä tms. lohtusyömisellä. Keksi muita tapoja rentoutua ja purkaa turhautumista kuin syöminen. Jatkuvassa ähkyssä oleminen ahdistaa ketä tahansa. Lisäksi on kovin palkitsevaa mahtua omiin vaatteisiinsa myös syksyn jälkeen. (Liika) syöminen harvemmin täyttää mitään sellaista aukkoa, mitä yrität sillä täyttää (vain suun ja mahan, ei rakkauden vajetta tai tyytymättömyyttä omaan itseen.) Sama pätee alkoholiin ja muihin addiktoiviin juttuihin. 

 

3. Liiku ja ulkoile

Itselläni pelkkä lenkkeily ei tuo riittävää tyydytystä, vaikka lenkkeilystä pidänkin. Liikunnassa pitää olla mieltä ja tanssissa tai akrobatiassa sitä mielestäni on. Siinä huomaa oman edistymisen ja tanssi on myös hyvin kokonaisvaltaista liikuntaa. Toisinaan taas kävelylenkki ulkona kauniissa maisemissa on paikallaan. Uiminen ulkoilmauimalassa kaverin kanssa todella piristi päivää ja viikkoa! 

 

4. Sitoudu

Tämä ei varmaan päivätyössä käyville tuota ongelmia, koska työ tuo sen sitoutumisen tunteen. Kuitenkin jos on työtön, freelancer tai yrittäjä, voi olla, että elämä  tuntuu hyvin hallitsemattomalta ja kaoottiselta ja priorisoiminen on vaikeaa. Aikaa on helppo kuluttaa liikaa johonkin turhaan, facebookin selailuun tai telkkarin tuijottamiseen. Sen sijaan kun sitoudut johonkin, oli se sitten jokin tietty työtehtävä, vapaaehtoistyö, tanssiesityksessä mukana oleminen, lukupiirin säännöllinen vetäminen tai opintojen suorittaminen loppuun, sinulla on jo yksi asia, joka vaan ”pitää hoitaa” tai jonka siis saat hoitaa. Kun sitoudut, asiat tulee vietyä loppuun asti ja ylipäänsä tulee tehtyä kivoja asioita, jotka vievät sinua elämässä eteenpäin. Jos työsi on yksinäistä, sitoutumisessa voi auttaa dead linejen asettaminen ja jonkun muun ihmisen tuominen mukaan projektiin. Itse esimerkiksi teen näyttelijäntyöllistä sooloa ja tekstin opettelemiseen ei meinaa muka löytyä aikaa. Siksi sovin kollegan kanssa, että hän tulee tiettynä päivänä katsomaan harjoituksiani ja antaa palautetta. Tällöin olisi noloa, jos en olisi saanut vielä mitään aikaiseksi. Myös tietyn tilan varaaminen tietylle ajalle on hyvä keino saada esitys valmiiksi! Tai jos vaikka haluat oppia kirjoittamaan ammattimaisesti ja säännöllisesti, ala kirjoittaa artikkeleita vapaaehtoisena johonkin lehteen ja sovi toimitussihteerin kanssa että sinulta tulee esim. joka viikko yksi artikkeli. 

 

img_1610.jpg

 

5. Aseta tavoitteita

Itselleni tanssi ja teatteri ovat kuin koti, johon palata. Jos minulla ei ole käynnissä mitään projektia tai jos en käy tarpeeksi usein ja säännöllisesti tanssitunneilla, tuntuu että olen aika hukassa elämässä. Mikään muu työ ei tuo samanlaista palkintoa ja tyydytyksen tunnetta kuin teatterityö. Mitä epämääräisempiä tavoitteeni ovat, sitä enemmän olen pihalla. Siksi asetan itselleni omassa mielessäni aika ajoin joitakin (muista ihmisistä ehkä liiankin kunnianhimoisia) melko konkreettisia tavoitteita, joihin tähtään. Motivaation uupuessa koitan palauttaa mieleeni nuo tavoitteet. Tavoitteiden asettaminen auttaa hommiin ryhtymistä. Kaikessa tekemisessä ei tietenkään tarvitse olla tavoitteita. Monesti saatan viettää päivän täysin fiilispohjalta haahuillen. Myöskään esimerkiksi en lähde lenkille koskaan silmät kiiluen: ”nyt aion juosta 10 kilometriä”, vaan juoksen niin kauan kuin on fiilistä ja jalat kantaa. Mutta jos koko elämä on pelkkää fiilistelyä, iskee ainakin mulla aika pian masennus ja turha olo. Pelkkä elämästä nautiskeleminen vie lopulta elämästä kaikki värit. 

 

6. Työn ja juhlan tasapaino

Juhlat eivät tunnu miltään, jos koko elämä on pelkkää lillumista. Toisaalta ilman juhlimista raataminen ja arki voi muuttua liian ykstoikkoisesti tai stressaavaksi. 

 

7. Leiki ja naura

Hakeudu sellaiseen seuraan, jossa saa nauraa ja hakeudu sellaiseen työhön tai harrastuksiin, joissa saat toteuttaa luovuutta ja leikkimisen tarvetta. Myös aikuisella on tarve leikkiä ja höpsötellä ja heittäytyä. 

 

img_1618.jpg

 

8. Tee jotain käsilläsi

Leivo, kudo, maalaa, piirrä, tee veistoksia, säilö omenoita, tee sushia, kirjoita päiväkirjaa käsin… Käsillä tekeminen on uskomattoman meditatiivista ja rentouttavaa.

 

9. Laula ja soita

Ei lisättävää. Jokaisella ihmisellä on oikeus laulaa, tadoista riippumatta. Laulaminen vapauttaa jotakin huonoa energiaa taivaan tuuliin ja tuo hyvää tilalle. 

 

10. Älä takerru junnaaviin ja itseäsi sättiviin ajatuksiin. 

Opettele tietoisesti vaihtamaan levyä, kun ajatukset alkavat junnata. Kuvittele vaikka, että painat jotain nappulaa ja biisi vaihtuu. Ala vaikka väkisin ajatella jotain muuta, mieluiten jotain mukavaa, kun junnaavat negatiiviset ajatukset vyöryvät päälle. Usein ajatukset ovat vain ajatuksia eivätkä siis totta, mutta silti haluamme uskoa niihin ja annamme niiden lannistaa. Itselläni ”levyn vaihtaminen” todella toimii mielialaa nostavana keinona. 

 

img_1620.jpg

 

11. Tee asioita joista pidät

Ajoittain on hyvä palauttaa mieleen, mitkä asiat ovat tehneet sinut joskus iloiseksi. Jos masennus alkaa kolkutella tai muutenkin, on hyvä säännöllisesti tehdä asioita, joista nauttii. Sellaisia asioita voi olla vaikka saunominen, päiväkirjan kirjoittaminen kahvilassa, kaverin luona käyminen, elokuvan katsominen, eläinten silittely, karaoken laulaminen, juhlien järjestäminen, sisustuksen vaihtaminen. Vältä kuitenkin sellaisia ”tuhoavia” toimia, jotka tuottavat harmia itsellesi tai muille ihmisille tai ympäristölle esim. shoppaileminen (ympäristön kuormitus, rahan menetys, hetkellisen mielihyvän jälkeinen krapula), ahmiminen, kostaminen jollekin, ”perseiden vetäminen” (serotoniiniailahtelu, myrkytystila, käytöshäiriöt jne.), huumeet, rahapelien pelaaminen jne. 

 

12. Lähde pienelle matkalle

 

13. Kuuntele musiikkia josta pidät

 

14. Tee joku toinen ihminen iloiseksi

 

15. Siivoa kotisi

Piristää kummasti. 

 

16. Älä jää jossittelemaan menneitä

Tartu haaveisiin kiinni ja uskalla hypätä suoraan syvään päähän. Odottamalla oppii odottamaan, tekemällä tekemään ja muita kliseitä, jotka pitävät paikkansa.

 

No, mitä olen nyt sitten tehnyt, kun voin paljon paremmin kuin silloin kolme viikkoa sitten. Olen tavannut ihmisiä, olen syönyt terveellisemmin, olen tanssinut enemmän ja asettanut tavoitteita liittyen tanssiin, olen ollut spontaanimpi ja sanonut useammin joo, olen liittynyt uusiin harrastusryhmiin, olen nauranut ja leikkinyt enemmän, olen haastanut itseäni, olen tehnyt pitkiä kävelylenkkejä puolisoni kanssa, olen venytellyt ja käynyt taidenäyttelyissä, olen asettanut tavoitteita liittyen teatterin tekemiseen. Pieni matka on vielä tekemättä!

 

 

 

 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *