Mitä minulle kuuluu

Pitkästä aikaa blogin parissa.

Kesä meni ”hanttihommia” tehdessä ja oikeastaan kesätyöt loppuivat vasta lokakuun lopulla. Nyt on vihdoin aikaa ja energiaa muuhunkin kuin töissä käymiseen. Toivon löytäväni pian jotain oman alan juttuja tilalle, mutta sitä ennen otan pienen huilin. 

Elämään kuuluu tanssia, esityksissä käymistä, taidenäyttelyitä, syysväsymystä ja siitä irti kamppailua ihan hyvin tuloksin, elokuvia, kirjoja, sosiaalista ryhdistäytymistä ja talven ensimmäinen avantouinti! 

Testasin kaverin kanssa Allas Sea Poolin ja oli kyllä mahtava kokemus. Sinä päivänä satoi lunta ja oli jollain tavalla absurdi kokemus  uida vesihöyryn keskellä, kun näkyvyys oli parisen metriä. Vesihöyryn hengittäminen ja uiminen kauniissa talvimaisemassa oli kyllä kivaa! Käytiin myös siinä 1,5 asteisessa merivesialtaassa, se oli tavallaan se syy, miksi sinne uimalaan alunperin mentiin. Pahinta oli oikeastaan sinne avantoon tallusteleminen, kun unohtui ottaa tossut mukaan. Mulla aina ekana paleltuu varpaat ja pohkeet. Meni tosi kauan saunassa kelliessä, ennenkuin varpaat alkoivat lämmetä. 

Olen käynyt katsomassa muutamia teatteriesityksiä parin viime viikon aikana. Takomossa kävin katsomassa Noitavainon, Q-teatterissa Kevyttä mielihyvää -esityksen, Jurkassa Bonnie ja Clyden ja nyt menen seuraavaksi katsomaan Ryhmiksen Farmin. Kirjoittelen näistä esityksistä vielä erikseen postaukset kunhan kerkiän. 

Olen myös pikkuhiljaa alkanut suunnitella uutta omaa esitystä tai enemmänkin voisi puhua kypsyttelystä. Mitään kiirettä ei ole. Erilaiset uudet sosiaaliset aktiviteetit, tanssitunnit, museokäynnit yms. ruokkivat mielukuvitusta ja sosiaalisesti eristyneen lokakuun jälkeen tunnen taas olevani hyvässä vireessä, valmis uusiin juttuihin.

Taide ja ihmiset ehkäisevät ainakin mulla täydellistä syyskoomaan vaipumista. Kirjoittelen jatkossa vielä lisää siitä, mitä keinoja olen itse löytänyt syysmelankolian häivyttämiseen. 

Mitä teille kuuluu?