Ajatuksia Suomesta
Näin itsenäisyyspäivänä tulee mietittyä erityisen paljon omaa kansallisidentiteettiä. Oon kertonut täällä ylpeänä mun kavereille, miten Suomi voitti sodan suurta Venäjää vastaan ja miten hienoa on viettää 99-vuotissynttäreitä. Juhlistin itsenäisyyspäivää kuuntelemalla Finlandia-hymnin, joka on muuten mun mielestä yks hienoimmista biiseistä ikinä. Sibelius on cool.
Mulla on aina ollut hirveä hinku ulkomaille ja oon tainnut usein korostaa, että en monessa mielessä tunne itseäni suomalaiseksi. Mutta täytyy kyllä sanoa, että ulkomailla asuminen avaa silmiä ihan hurjan paljon. Toisaalta oon ymmärtänyt, miten paljon rakastan matkustamista ja miten oikeassa oon ollut kaikkien haaveideni suhteen. Toisaalta oon kuitenkin huomannut, miten älyttömän suomalainen loppujen lopuksi olenkaan. Kun elää vieraassa kulttuurissa niin oma kulttuuri korostuu. Oon myös huomannut monia supisuomalaisia piirteitä itsessäni. Erityisesti nämä kaksi:
1. Oman tilan kaipuu
Kuva: MTV.fi
Hah, kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Me suomalaiset asutaan väljästi isossa maassa ja todellakin tarvitaan vähän fyysistä etäisyyttä toisiimme. Poikkeuksia varmasti löytyy, mutta itse en kuulu niihin. Selkeimmin tämän tietysti huomaa heti tervehdyksissä; ei vain Ranskassa vaan tosi monissa muissakin Euroopan – ja Latinalaisen Amerikan maissa on jonkinlainen poskisuudelmakulttuuri. Yksi, kaksi tai kolme – vasemmalta oikealle tai toisinpäin – poskisuudelmat kuuluu tervehdykseen ja usein myös hyvästelyyn niin ystävien kuin puolituttujenkin kanssa. Siihen on mennyt hetki tottua kun Suomessa uusia ihmisiä tavatessa enintään kätellään ja vain läheisiä ystäviä halataan. Poskisuudelmilla tervehtiminen ois Suomessa niin outoa. Ihan yleisestikin huomaan, että tarvin vähän enemmän omaa tilaa kuin monet kaverit. Ärsyttää jos joku tulee istumaan ihan viereen, vaikka sohvalla olisi hyvin tilaa jättää pieni turvaväli. :D Fyysinen läheisyys vaan oikeasti tuntuu vähän epämukavalta jos kyse ei ole mulle läheisestä ihmisestä.
2. Rehellisyys
En nyt tarkoita epärehellisyyttä. Vaan tapaa sanoa asioita, joita ei tarkoiteta. En oo edelleenkään tottunut – enkä varmaan tuu koskaan tottumaan – tähän Hi how are you / Salut ca va –tapaan, vaikka toki sitä täällä itsekin harrastan. Jätin tarkoituksella kysymysmerkit pois, koska ”mitä kuuluu” ei oikeastaan ole kysymys vaan osa tervehdystä, johon ei ole tarkoitus vastata. Tai jos vastataan niin enintään jotain joo tosi hyvin menee mites sulla. Suomessahan tätä tapaa ei ole vaan jos kysytään kuulumisia niin kysyjä yleensä oikeasti haluaa tietää, miten menee. Ja siihen voi ihan hyvin vastata, että no ei nyt kovin hyvin, ihan paska päivä ja kylymä ja ärsyttää ja stressaa. Täällä tuollainen vastaus herättäis tosi paljon hämmennystä. Että no okei kiitti infosta.. :D Tähän samaan kategoriaan menee tietysti kaikki muukin superkohteliaisuus ja ylisanojen käyttö. Suomessa ruokaupan kassa ei varmasti teitittele tai puhuttele rouvaksi ketään alle 70-vuotiasta eikä puolituttu tervehdi Hi you look good. Eikä tarvikaan. Jos suomalainen kehuu niin se tulee todennäköisesti sydämestä. Että ei vitsit näytät muuten tänään hyvältä.
Niin, taidan kuitenkin loppujen lopuksi olla aika suomalainen, vaikka en kaikkia ”perinteisen suomalaisen” piirteitä niin rakasta. (Esimerkkinä outo suhde alkoholiin). Mitä enemmän matkustelee ja tutustuu ihmisiin, jotka tulee erilaisista valtioista, sitä enemmän osaa omaa maataan arvostaa. Oikeasti, kannatan todellakin kriittisyyttä ja sananvapautta, mutta kyllä mua vaan välillä risoo suomalaisten yleinen asenne. Jos tuntuu, että Suomen hallitus ja poliitikot ja sosiaaliturva on ihan syvältä niin suosittelen matkustelemaan vähän enemmän. Tai ihan muuten vain ottamaan selvää, miten asiat Suomen rajojen ulkopuolella on. Oon nimittäin aika varma, että meidän valtio on yksi parhaista, turvallisimmista, demokraattisimmista ja vähiten korruptoituneista valtioista tällä planeetalla. Ja suurin osa suomalaisista on todellakin muuhun maailmaan verrattuna syntynyt kultalusikka suussa. Edelleenkään en vastusta kriittisyyttä vaan kehotan vain vähän avaamaan silmiä. Täällä jengi kuuntelee aina ihan suu auki kun kerron meidän ilmaisesta koulutuksesta, jonka päälle saadaan vielä 500€/kk ilmaista rahaa, sekä ihan muutenkin sosiaaliturvasta, työlainsäädännöstä jne. Tällaiset etuudet on nimittäin oikeasti aika harvinaista herkkua. Vaikka ne etuudet vaikeina aikoina vähän laskiskin, mun näkökulmasta kaikki on plussaa. Kyllä niitä verojakin ihan mielellään maksaa kun näkee niiden menevän enimmäkseen oikeisiin kohteisiin (mikä ei kaikissa maissa ole itsestäänselvyys). Mielipiteensä kullakin – itse tunnen olevani etuoikeutettu syntyessäni Suomeen. Ja tänäkin itsenäisyyspäivänä kiitollinen heille, jotka mahdollistivat meille tämän kaiken.
Hyvää 99. syntymäpäivää ihana Suomi ja suomalaiset! Pian nähdään.
Today we are celebrating the Independence day of Finland. Now that I live abroad, I notice how finnish I actually am. For instance the need of personal space is a thing that I find very finnish. And that feature, in addition to many other finnish clichés, I can definitely recognize in myself.
Hearing stories about other countries’ governments has really made me appreciate mine. Finland is an awesome country and I guess I had to travel this far to actually get it. Happy 99th birthday dear Finland!
Bisous,
Laura