Bonjour!

Täällä ollaan ja elämä on lähtenyt heti kivasti rullaamaan. Saavuin tänne maanantai-iltapäivänä ja mun kämppikset oli vastassa asemalla. Mulla on tosiaan viisi kämppistä – brasilialainen, kiinalainen, slovakialainen ja kaksi meksikolaista. Olin jutellut jo aiemmin Facebookissa tän brasilialaisen kanssa ja hän ehdotti, että vois tulla mua vastaan asemalle. Oli kyllä niin kivaa kun ei tarvinnut lähteä yksin harhailemaan ison laukun kanssa. Nää on ihan huikeita tyyppejä kaikki, tultiin heti hyvin juttuun. Mun kämppikset opiskelee myös kauppatieteitä ja ollaankin kaikki samassa koulussa. Eilen illalla käytiin piknikillä läheisessä puistossa ja tuntui heti siltä kuin viettäisin iltaa vanhojen tuttujen kanssa!

Ei Lille kyllä ihan helpolla päästä, heti toisena yönä eteen nakattiin pikku haaste kun 5am mun kämppis tuli herättämään, että ”There’s a fire!” Ja meidän kämppä todellakin oli ihan savussa, kengät vaan jalkaan ja menoksi. Tulipalo oli viereisessä talossa, mutta täällä talot on tosiaan noin kahden huoneen levyisiä ja kiinni toisissaan ja tulipalo sattui olemaan juuri meidän viereisessä asunnossa. Seisoskeltiin sitten pari tuntia pihalla sammutustöiden ajan ja lopulta seitsemän aikaan palomiehet antoi meille luvan tulla savunhajuiseen kämppään nukkumaan kun ikkunat jätettiin auki. Onneksi haju oli puoleenpäivään mennessä jo aika hyvin kadonnut. Tänään täällä on ravannut kaikenlaista porukkaa tutkimassa mahdollisia vaurioita, oon siis saanut treenata mun ranskan taitoja ihan urakalla.

Meidän kämppä on kyllä aivan ihana! Tosin ranskassa monet asiat on vähän comme ci comme ça ja kun on tottunut jämptiin, suomalaiseen tapaan hoitaa asioita, vaatii se vähän totuttelemista. Meidän talossa ei ole hissiä, joten tässä saa ihan hyvät reisitreenit kun joutuu jatkuvasti ramppaamaan (todella jyrkkiä ja kapeita) portaita viidenteen kerrokseen. Avainten kanssa on ollut ”pieniä” ongelmia. Ensimmäisenä päivänä en saanut avaimia, koska kahdet avaimet ovat kuulemma menneet hukkaan. Siinä voi siiten miettiä, että kuljeskeleekohan joku tuolla kaduilla meidän avainten kanssa.. 😀 Nää avaimet onkin kyllä sellaisia, joita Suomessa näkee vaan museoissa ja kopsaaminen tuskin on mikään mahdoton tehtävä. Tosin sekään ei nyt ihan sujunut kun mun avain katkesi heti ekalla käyttökerralla, haha. On täällä onneksi sentään ovikoodi.

Kävin eilen vähän tutustumassa Lilleen ja se oli rakkautta ensi silmäyksellä! 

Näitä boulangerieita eli leipomo/leipäkauppoja on joka kulmalla. Sieltä haetaan aamuisin tuoreet leivät. Ranskalaisissa leivonnaisissa ei rasvaa ja sokeria säästellä ja siksipä ne onkin niin hyviä. 😉

Euralille on suuri ostari ihan Lille Europe -aseman vieressä. Terrori-iskujen vaikutuksen huomaa heti kun on paljon ihmisiä koolla. Esimerkiksi tämän ostarin ovilla vartijat tarkastavat laukut metallinpaljastimilla. Samasta syystä Lillessä peruttiin vuosittainen, Euroopan suurin kirpputoritapahtuma La Braderie.

Nyt lähdetään tyttöjen kanssa ostarille hakemaan muistiinpanovälineitä, huomenna on nimittäin ensimmäinen koulupäivä! 

À bientôt!

♥: Laura