Mopo-onnettomuuden jälkeen elo Balilla jatkui vähän kinkaten, mutta vieraita riitti.Äiti, Martti ja siskonpoika tulivat käymään. Oli tosi kivaa ja tehtiin paljon kaikkea hauskaa!  Siskon pojasta tuli loistava basaareilla shoppailija ja saikin kotiinviemisiksi hyviä tuliaisia edullisesti. Kavereille Elias vei Durian keksejä ja Catpoochinoa eli kissan kakka kahvia.

   Meillä on myös kotona vieraillut sivettikissa. Meidän kattorakenteista oli kuullut karmivaa rapinaa viikkokausia. Ajateltiin sen ensin olevan rotta tai orava. Kun pauke vaan yltyi, pääteltiin siellä asuvan isokokoinen lisko. Myös takapihalla rupesi olemaan sotkua, tavarat hujan hajan. Ja sitten se paljastui. Sivettikissa istuskeli uima-altaalla kaikessa rauhassa.

    En ollut koskaan nähnyt sellaista elukkaa. Vähän rottamainen, mutta söpömpi naamataulu, pienen koiran kokoinen kroppa ja pörröinen häntä.  Säikähtäneenä rupesin läpsyttämään käsiä ja huutamaan. Sivettikissa vaan katsoi mua hölmistyneenä ja loikkasi banaanipuun varteen ihmettelemään. Seuraavana päivä meidän oli pakko kutsua Bagus, meidän remonttireiska tukkimaan sen kämpän ovi-aukko. 

   Sivettikissa eli Luwak, olisi voinut tehdä sinne poikueen ja valtavat tuhot. Toinen vaihtoehto olisi ollut ruveta Baristaksi ja alkaa tuottamaan Balin kuuluistaa kissan kakka kahvia.  Vitsi, oikeesti se business on eläinrääkkäystä ja julmaa. Jos mun vieraat haluavat kissan kakka kahvia ostaa, niin kerron faktat ja he voi sitten itse päättää ostavatko kahvia vai ei. 

   Perheen kanssa käytiin myös luonnonpuistossa katselemassa lintuja, ajamassa kartingia, katsomassa vesiputouksia ja paikallisella kylä-ennustajalla Ubudin liepeillä! Suurin odotuksin talsittiin tämän pyhän miehen pihamaille, annettiin rahat avustajalle ja pukeuduttiin sääntöjen mukaan saronkeihin. Paitsi Martti, joka naureskeli partaansa ja oli varma, että meitä tultaisiin vetämään nenästä. Minä taisin olla toinen vuorossa. Tämä pyhä dude istui risti-istunnassa bambumatollaan ja kehoitti muakin vääntäytymään lootuksen. Ai, tässä hameessa kyselin epäuskoisena? Kyllä vain!

   Hetken se katseli mun venkoilua ja ystävällisesti ilmoitti, että voisin istua niinkuin mukavimmalta tuntuu. Terima kasih, kiitin ja meinasin pyytää nojatuolia. Sillä oli kiltit kasvot ja hymy korvissa. Jälkeenpäin ajateltuna sekin selvisi miksi. Olihan setämies saanut meiltä hyvän summan sepittämällä saman tarinan jokaiselle. 

   Siis siskon pojalle joka oli 16, äidilleni 60 ja mulle 37. Meillä kaikilla oli kaikki hyvin ja eteenpäin tulisi jokaisen pyrkiä. No Shit! Keskipalkka täällä on n. 250 euroa kuussa. Me maksettiin tästä vajaa puolet, mokomasta muutaman minuutin höpötyksestä. No, kokemus se oli tämäkin ja vielä kertaalleen Sannan kanssa haksahdettiin samantyyppiseen parannukseen. Kerta kiellon päälle. 

   Seuraava parantaja oli paljon kehuttu tyyppi joka tuli meille ihan kotikäynnille. Sanna halusi apua ovulaatiokipuihin, mutta tyyppi keksikin synkronoida meidän menkat tulemaan samaan aikaan. Ihan kiva pikku käytännön pila. Kekseliäs kaveri! Mun vaivoihin piti auttaa hänen siunaamansa veden juominen ja mun häntäluun naputtaminen. Kyllä! Voitteko kuvitella että annoin sen naputttaa mun häntäluuta tunnin?! Naurattaa vieläkin että tälläiseen lähdin. Ja ei muuten auttanut mihinkään! Olisi edes muuttanut sen veden viiniksi. 

Rakkaat blogin lukijat, Mulla on vielä paljon tarinaa kerrottavana ennekuin päästään tähän nykypäivään. Olisi ihanaa jos viitsitte jättää kommentin ja myös kysymyksiä saa heittää <3! Voin niistä koota sitten erillisen jutun ja vastata kysymyksiinne! 

    Elokuun lopussa mun serkku Satu, odotettu vieras tuli kyläilemään. Käytiin katsomassa nähtävyyksiä, ostoksilla ja Gilien saarilla. Oli ihana nähdä pitkästä aikaa! Ollaan Satun kanssa samanikäisiä ja leikitty vauvasta saakka yhdessä.

   Samaan aikaan Balilla oli myös D:n kaveripariskunta ja sovimmekin tupla-treffit, koska en näitä kavereita ollutkaan vielä tavannut. Paikaksi valikoitui Ayana resort, vain muutaman kilsan päässä kotoa. Ayana on Balin loistokkaimpia hotelleja ja puitteet kohdallaan. Olipa muuten hauskaa! Ruoka ja juoma oli hyvää ja juttu luisti! 

    Tuli kotiinlähdön aika ja D sai idean jatkoista meillä. Mulla oli vähän huono fiilis ja sihisin D:lle että jätetään jatkot välistä tällä kertaa, mutta mun sihinät meni kuuroille korville. Niinpä napattiin skootteri alle ja lähdettiin matkaan.

   Muutama mutka ennen kotiovea, me suistuttiin kuoppaan, jossa oli irtohiekkaa ja skootteri raahautui kyljellään pitkin pientareita. Me sen alla. Muistan ajatelleeni että ”ei oo todellista, me ollaan onnettomuudessa”. Kun mun poski ei enää raastanut asfalttia ja vauhti pysähtyi sain jotenkin kysyttyä D:ltä onko se kunnossa ja sitten pimeni. 

   Olin jossain tajunnan ja tajuttomuuden rajamailla, kun tajusin että repsotan D:n sylissä taksin takapenkillä ja molemmat sekä Dwayne että kaveripariskunnan Kirsty (ammatiltaan poliisi) huutaa värisevällä äänellä ”Babe, wake up, please wake up”! Herää! Kaverimme Kit oli napannut tieltä meidän romun skootterin, jolla ajeli taksin perässä meidän talolle. Kotona alkoi show! 

   Katsoin D:n veristä naamaa, huuli haljennut, ja hammas rikki. Olin shokissa. Jostain ihan kuin kaukaa kuulin hokemista, että älä anna sen katsoa jalkaansa, soittakaa ambulanssi, anna sille lääkettä, lisää pyyhkeitä, jäitä ja äkkiä! En kuitenkaan ollut kuuro, enkä varsinkaan sokea, joten vilkaisin mun kinttua, voi helvetti! Miten se ei ollut vielä enemmän kipeä, vaikka näytti rekan alle jääneeltä?

   August pyöri hädissään meidän sängyn ympärillä ja mua itketti Dwaynen puolesta. Ei niinkään se kipu. Oli vaan tosi paha mieli. Todistelin että oon oikeesti kunnossa ja hoin mä rakastan sua, et jätä mua yksin sairaalaan, en halua mennä minnekään, älä kerro äitille! 

   Kaiken sen kaaoksen keskellä tapahtui jotain mille nauretaan vieläkin. Meiltä loppui pyyhkeet kesken, mutta mun jalkaan oli saatava uusi puhdas side. Kirsty ammattilaisena keksi T-paidat ja koska mä en omista isoja T-paitoja, niin Kit:in hommaksi tuli kaivaa Dwaynen kaapista verirätiksi kelpaavaa paitaa. Mutta, kun kaikki paidat tuntuivat olevan Hawaiin matkalta hommattuja ja liian arvokkaita, joita ei pystynyt lohkaisemaan verisiin hommiin! 

   Jokaisen Kitin ehdottaman paidan kohdalla kuului ”Nooo mate, Not that one please! It’s from Hawaii”!  Loppujenlopuksi varmaan me kaikki jo karjuttiin, että ymmärrätkö tätä tilannetta nyt ollenkaan?! Kyllähän D näin jälkikäteen itsekin ihmettelee reaktiotaan ja nyt jo nauretaan koko episodille. 

   Ambulanssi kuljetti meidät sairaalaan ja mulle tehtiin leikkaus. Mun oikean polven ulkosyrjässä oli luuhun asti ulottuva valtava aukko ja se oli täynnä likaa. Kudoksiin oli tunkeutunut likaa, hiekkaa ja kiviä, eikä sitä ei olisi mitenkään saanut korjattua puudutuksessa.  Niinpä vakuutusasioiden selvittyä mut pistettiin leikkaussaliin ja homma hoidettiin. Myös mun poski oli likainen ja haavoilla, olkapää myös. Silmä oli turvonnut  umpeen ja mustana. Selvittiin todella vähäisin vammoin, että kyllä siinä enkelit on ollut matkassa mukana! 

   Sanna ja Satu oli herännyt meidän talon yläkerrassa, kun ambulanssi lähti pihasta. Alakerrassa odotti hätääntynyt koira ja sellainen näky, että Satu luuli meidän teurastaneen siellä jonkun. Tytöt sai mun pöydälle jättämästä lapusta sen verran selvää, että jotain oli tapahtunut, sairaalaan oli menty, kunnossa kuulema oltiin ja äitille ei sitten soitettaisi asiasta! Sinnehän ne sairaalaan paukahti just ennen mun leikkausta katsomaan miltä näyttää tyyppi, joka ei ole loukkaantunut, mutta sairaalaan on kuitenkin joutunut ambulanssilla. Hölmö minä.

    Tästä episodista tuli mulle lääkärin määräyksestä 3 viikon täysi kotiaresti tulehdusvaaran vuoksi ja vähintään 2 kk kielto menemästä veteen. Kyllä harmitti. Kävin hoidattamassa jalkaa sairaalassa kahdesti viikossa, onneksi oli hyvä vakuutus, joka korvasi kaiken. Ja sairaala täällä oli uskomattoman ammattitaitoinen ja pätevä, myös jokaisella sairaalakerralla kun Dwayne koitti saada mut nauramaan huijaamalla hoitajille, että on itsekin lääkäri. Lääkäreille se selitti, kuinka on aivan normaalia, että Johannan syke nousee aina, kun hän astuu huoneeseen. (Taitaa oikeastikin olla totta) 

   Kerran Dwayne maalasi hampaansa mustaksi, vaan saadakseen mut hekottamaan kun mielipuoli! Onnettomuuden jälkeen naama pilalla ja hammas mustana se näytti ihan röllipeikolta. Pelkäsin jo, että ne laittavat meidät ihan muille osastoille sekoilemaan. Ja niin pelkäsi varmaan mun äitikin. Mun lääkkeet leikkauksen jälkeen oli vähän liian vahvoja mulle. 

   Olin laittanut sönkötyksellä omituisia viestejä äitille ja samanlaisella siansaksalla haukkunut sitä tyhmäksi, kun se ei ymmärtänyt mitä koitin sanoa. Anteeksi äiti! Mutta silti väitän, että meillä oli oikeesti tosi hauska ilta! Ei ehkä kaiken sen kärsimyksen arvoinen, mutta melkein!