Ensimmäinen

Tänään sataa. Aika ajoin aurinko kuitenkin pilkistää pilvien takaa, kunnes taas paksut pumpulimaiset pilvet lipuu auringon eteen. Kesän ensimmäiset päivät ovat olleet viileitä, mutta kuitenkin niin kauniita. Aamusta asti olo on ollut tyyni ja inspiroitunut, täydellinen hetki tehdä jotain, jota olen miettinyt pitkään. Aloitan blogin.

Epäröin aloittamista, mutta tämä hetki ja kirjoittaminen tuntuu niin hyvältä, joten tästä ei voi kuin tulla hyvä. Kaikki mikä tuntuu hyvältä, kaikki mikä tuntuu helpolta, helposti soljuvalta, ei voi kuin tuoda hyvää. Olen oppinut, että asiat jotka tuntuvat väkinäisiltä eivät vie minua kohti päämääriäni ja unelmiani, vaan päinvastoin aina vain niistä kauemmaksi. Hengitä siis syvään ja mieti miltä päivän aikana tekemäsi asiat tuntuvat tai minkälainen olosi on, kun teet päätöksiä ja valintoja. Oli kyseessä jäätelön valinta kaupan pakastealtaasta tai päätös ostettavasta asunnosta. Tunnetko olosi hyväksi ja rauhalliseksi vai saako päätösten teko mielesi harhailemaan, olon ahdistuneeksi ja lihakset jännittymään. Suosittelen unohtamaaan kaiken muun valinnan tekoon liittyvän, muiden ihmisten ajatukset ja odotukset, miltä päätös ehkä tulevaisuudessa tuntuu tai sen kuinka paljon,tai vähän, kussakin pakastealtaan jäätelössä on kaloreita. On vain sä, se hetki ja sun päätös. Valitse sydämellä.

Syy minkä takia kirjoitan elämäni ensimmäisessä blogipostauksessani positiivisista ajatuksista, hyvästä tunteesta ja päätöksentenon helpottumisesta, on se, että muutama vuosi sitten kaikki tämä oli itselleni pelkkä haave. Perusluonteeni oli melko negatiivinen. Lievästi sanoen. Löysin kaikesta jotain valitettavaa ja olin todellakin mestari löytämään tilanteista ne hetket, jotka saattaisivat mennä pieleen tai hetket, jotka eivät olleet menneet täydellisesti. Päätöksenteko oli yhtä jahkailua ja murehtimista. Lopputuloksena päätöksiä, jotka eivät aina tuntuneet täysin omilta ja joiden takana en kokenut voivani seistä sataprosenttisesti. Päätöksiä, joihin tuntui vaikuttaneen kaikkien muiden ihmisten mielipiteet, ihan vaan ettei nyt työkaverin veljen kaiman koira sattuisi loukkaantumaan. Sanomattakin selvää kuinka kuluttavaa sellaista elämää on elää.

Koen, että elämä on matka, kuinka kliseiseltä se saattaa kuulostaakin. Enkä usko, että kukaan on koskaan valmis itsensä kanssa. Ihmiset kehittyvät koko ajan. Ja mikseivät kehittyisi? Aina kun oivallat jotain, kasvaa henkinen minäsi, joka tuo taas niin laajan kirjon uusia sävyjä ja muotoja maailmaasi ettei ole muuta mahdollisuutta kuin kehittyä taas vähän lisää. Voi olla, että puheet henkisestä minästä ja kehittymisestä kuulostaa todella korkealentoiselta, ja sekin on ok. Toivon kuitenkin, että kirjoitusteni ansiosta joku voisi oivaltaa mitä elämä parhaimmillaan on. Ja voi juku miten mahtavaa se onkin! Ihan kaikille meistä. Ja se elämä,se on tässä ja nyt.