Irti päästämisestä

Tänään haluisin puhua vähän irti päästämisestä. Jokainen meistä takertuu joskus liikaa turhanpäiväisiin asioihin ja ajatuksiin. Ajatukset vain pyörivät ja tuntuu ettei tilanteesta löydä ulospääsyä. Olo alkaa tuntumaan ahdistuneelta ja ajatuksiin ei mahdu enää muuta kuin kyseinen ongelma tai tapahtuma. Mieti miltä tuntuisi päästää irti. Päästää irti huolista,mieltä vaivaavista asioista, muiden odotuksista. Miltä tuntuisi, kun hengittäisit syvään ja rentouttaisit hartiasi. Luopuisit hampaiden kiristelystä ja otsan kurtistamisesta. Keskittyisit hengittämään ja huomaisit miten keho rentoutuu ja hengitys syvenee. Keskittyisit vain tähän hetkeen ja hetken päästä huomaisit etteivät huolet tunnukaan enää niin kovin suurilta. Ehkä mieleesi pompsahtaa, jokin hyvältä tuntuva ratkaisu ongelmaan. Huomaat miten olo alkaa heti tuntua kevyemmältä. Ehkä olet jo unohtanut mistä olit aiemmin huolissasi tai ehkä vain huomaat ettet kuitenkaan voi asialle mitään, jolloin murehtiminenkin on turhaa. Siinä vaiheessa, kun energia alkaa virrata vapaasti, huomaat että asiatkin alkavat seljetä. Joskus on parempi vain olla välittämättä.

Tää on oikeestaan suurin oivallus, jonka oon ymmärtänyt viime vuosien aikana. Välitä vähemmän,piste. (Ja tarkotan tietty turhia asioita. Muuten kehotan välittämään ja rakastamaan enemmän ku koskaan, mutta se onkin jo ihan toinen tarina.) Oli mieltä vaivaava asia työkaverin kommentti, moka töissä, työttömyys tai jonkun muun mielipide sun vaatteista/elämäntilanteesta/kodista/toiminnasta you name it, niin anna olla. Ensinnäkään kenenkään muun mielipiteellä ei oo väliä. Fakta on se, että koskaan et voi miellyttää kaikkia. Joku on aina sitä mieltä, että sun toiminta on mahtavaa ja mieletöntä, ja se joku miettii et voikun itsekin joskus. Ja jonkun mielestä sun toiminta on ajattelematonta, väärin ja varsinkaan ei millään lailla hyväksyttävää. Ja sitten on niitä ketkä ei välitä. Ne ketä ei ihan oikeesti kiinnosta ootko pukeutunu jätesäkkiin, vedätkö tanssimuuvit keskellä katua tai irtisanouduitko töistä. Kysymys kuulukin, kuinka miellytät kaikkia näitä samalla toiminnalla? Niinpä. Jospa kaikki vaan keskitytään siihen mikä itsestä tuntuu hyvältä ja mikä tekee meidät onnelliseksi. Ihmisten heittämät kommentit on vaan niiden mielipide, niiden näkemys asiasta. Jonkun toisen ajatusmaailma on täysin erilainen ja se henkilö näkee tilanteen täysin toisin. Jos oot mokannu töissä, niin turha sitä on viikko kaupalla harmitella. Sanot ”Oh shit” hoidat asian kuntoon niin hyvin ku pystyt ja otat opikseks. Kuka edes ois ikinä oppinu mitään tekemällä kaiken oikein? Työttömyys voi ahdistaa, alat kelata ettei susta oo mihinkään ja tunnet suurta pettymystä. Tai sitten heräät aamulla, lähet lenkille auringonpaisteeseen, teet just sitä mikä tuntuu hyvältä ja unohdat työnhaun. Mietit kuinka siistii on tehdä just mitä haluut, sillon ku haluut. Sulla on vihdoin aikaa aloittaa se uusi harrastus, jota oot miettinyt pitkään tai vihdoin ehdit kahlata kaikki lukematta jääneet kirjat. Yhtäkkiä huomaat miten olo alkaa tuntua erityisen hyvältä. Alat nauttia olostasi. Ja se on se hetki, kun ihmeitä alkaa tapahtua. 

Turhanpäiväisiin asioihin takertuminen estää energiaa virtaamasta vapaasti ja saa olon tuntumaan takkuiselta. Myös päästösten teko tai ratkaisun löytyminen käsillä olevaan ongelmaan tuntuu hankalalta, kun pähkäilyn tuottama ahdistus tukkii energian virtaamisen. Tällöin suosittelenkin kävelylenkkiä luonnossa, kaappien siivoamista tai käsien työntämistä pullataikinaan. Mitä tahansa, joka saa mielesi unohtamaan käsillä olevan ongelman. Ja heti kun unohdat ongelman, rentoudut ja näet asiat kirkkaammin, saattaa ratkaisukin ilmestyä kuin tyhjästä. Kaikille on varmasti tuttu tilanne, kun etsit jotain kuumeisesti, tongit kaapit, laukut ja taskut, mutta hukattua tavaraa ei vain löydy. Turhaudut, luovutat ja hyväksyt tilanteen. Ja yhtäkkiä, lakattuasi etsimästä, huomaatkin sen olleen aivan silmiesi edessä tai muistat kirkkaasti mihin olit tavaran jemmannut. Siinä ne avaimet lepäävät pöydällä tai silmälasit keikkuvat päälaelle nostettuina. Tässäkin tapauksessa turhautuminen estää näkemästä tilannetta selkeästi.

Oli kyseessä mikä asia tai tilanne hyvänsä, oli se pieni tai suuri, niin irti päästäminen ja tilanteen hyväksyminen useimmiten auttaa. Se auttaa pääsemään yli tilanteesta, jolloin alat nähdä mahdollisuuksia uhkien ja pettymyksien sijaan. Kun olo alkaa parantua ja mieli kirkastua, alat näkemään uusia avaamattomia ovia, uusia reittejä ratkaisuun. Kokonaiskuva alkaa hahmottua, asiat alkavat loksahtaa paikoilleen ja huomaatkin, että kaikkihan onkin hyvin.