Kesän bucket list

Heti kun lämpömittarin lukema alkaa kohota, ja ensimmäiset auringonsäteet saavuttaa Suomenkin maaperän, alkaa silmiin osua useammatkin ”Kesän to do- ja bucket listat”. On ihanaa, että ihmiset suunnittelee mitä tehdä kesällä, onhan Suomen kesä nyt auttamatta yksi maailman lyhimmistä, joten tottakai siitä haluaa saada kaiken irti. Mutta kuinka spontaania on esimerkiksi listan kohta ”tee spontaani reissu”? Kuinka spontaani reissu suunnitellaan? Ja kyllä, jokainen saa mun mielestä tehdä just niin monta spontaania ja ei-spontaania reissua kesän aikana kun haluaa, sillä ei ole väliä. Ja jos et halua tehdä yhtään, niin sekin on enemmän kun ookoo.

Välillä kuitenkin tulee tunne, että nykypäivänä ihmisillä on tapana tehdä ja suunnitella elämää tosi pitkälle. Halutaan käyttää aika mahdollisimman hyödyllisesti eikä pelkälle oleillu anneta tilaa eikä sitä arvosteta. Mielestäni tälläinen toiminta kuitenkin heikentää intuitiota ja suorastaan tappaa luovuuden. Useimmiten hauskimmat ja erikoisimmat ideat tulee sillon, kun on tylsää eikä keksitä mitään tekemistä. Tylsistyneenä on pakko laittaa mielikuvitus töihin. Kaikkihan muistaa lapsena, kuinka kesän sadepäivinä heti tuli tylsää, kun ei päässyt ulos normaaliin tapaan. Tällöin piti käyttää luovuutta, jonka tuloksena keksittiin uusi leikki, rakennettiin maja tai alettiin leipoa jotain yllättävää äidin kanssa. Yhtäkkiä ikävystyttävä sadepäivä oli muuttunut yhdeksi hauskimmista ja ikimuistoisimmista päivistä, jota muistelet vielä tänä päivänä. Oliko lapsuuden kesät kuitenkin parhaita juuri siksi, että kuunneltiin intuitiota ja mentiin mielihalujen mukaan,ainaisen suunnittelun sijaan. Suunnittelu on ihanaa, kun olet lähdössä matkalle tai jokin tapahtuma on tulossa. Mietit mitkä nähtävyydet haluat reissatessa koluta tai mitä puuhata juhannuksena. Näissä tilanteissa suunnitteleminen varmasti jopa parantaa kyseistä kokemusta. Enkä sano, että suunnittelu olisi muutenkaan aina pahasta, onhan esimerkiksi matkoihin valmistautuminen ja niiden suunnittelu osa koko hauskuutta, mutta ehkä nekin suunnitelmat voisikin jättää hieman epämääräisemmiksi. Tietenkään kenenkään aikuisen elämä ei voi olla yhtä huoletonta kuin lapsena, onhan vastuuta yksinkertaisesti paljon enemmän kuin tuolloin, mutta mitä jos jätettäisiinkin mahdollisimman paljon elämässä sattuman varaan. Suunnitelmat ovat parasta sillon, kun ne on laveita ja pääpiirteisiä, jättäen tilaa yllättävillekin tilaisuuksille.

Monen bucket listalle päätyy monta sellaista kohtaa, joita on tehty aiempinakin kesinä, mutta todennäköisesti ne ovat silloin olleet vain spontaani ratkaisu tylsistymiselle. On keksitty pieniä, mitättömältä tuntuvia juttuja ja yllätytty kuinka kivaa se onkin ollut. Tästä syystä sama halutaan toteuttaa myös seuraavana kesänä. Joskus nämä hetket eivät tunnukaan samalta kuin aiemmin ja kokemus jää ehkä hieman laimeaksi. Syy onkin ehkä siinä, että ensimmäisellä kerralla se fiilis on ollut kohdillaan. Mieli on avoin, olo on kevyt ja energia virtaa vapaasti. Kaikki tuntuu vain loksahtavan paikalleen. Kaikki asiat ja ihmiset ovat juuri niinkuin kuuluu. Juostaan hetken mielijohteesta pellolle, hypätään öiselle naku-uinnille viileään järveen tai tehdään kukkaseppeleet matkalla kyläkaupasta mökille. Kaikki nämä ovat niitä ihania yllättäviä pieniä kesämuistoja, jotka lämmittävät pimeänä marraskuisena iltana, kun sade paiskoo ikkunoita ja ensi kesään tuntuu olevan liian pitkä aika. Kun taas aletaan tehdä väkisin asioita, niin siitä tuleekin suorittamista nauttimisen sijaan. Lähdetään yöllä uimaan vaikka mielummin kaivautuisit peiton alle ja väsätään kukkaseppeleet vaikka nälkäkiukku puskee päälle eikä muutenkaan olisi nyt aikaa. Kaikki tämä vain siksi, että se nyt lukee bucket listassa ja viimeksikin oli niin kivaa. Toki kesällä saa ja pitääkin tehdä samoja kesä juttuja kuin aiempina vuosina, mutta jokainen varmasti ymmärtää mitä haen takaa. 

Mitä jos kaikki vietettäisi tää kesä tehden juuri sitä, mikä siinä hetkessä tuntuu parhaimmalta ja saa hymyn huulille. Jos haluat möllöttää sisällä koko kesän leffoja katsellen, vaikka ulkona paistaisi aurinko ja mittari näyttäisi +30, niin sitten teet niin. Näissä tilanteissa yhden jos toisen mieleen alkaa hiipiä ajatus, ”ehkä pitäis kuitenkin mennä rantsuun, kun, noh toi keli!”, mut tiiätkö mitä? Ei pitäis. Jos susta sillä hetkellä tuntuu ettet jaksa, niin sitten et mene. Seuraavaksi aletaan miettimään kuinka talvella kaduttaa, jos ei nyt oteta kaikkea irti auringosta ja lämmöstä. Mutta onko se nauttimista, jos et kuitenkaan haluis olla ulkona siristelemässä silmiä, hikoilemassa ja tekemässä jotain mitä et haluu, ihan vaan koska toi sää. Oon aika varma, ettet talvella mieti sitä istuitko kesän väkisin ulkona helteessä, vaan sitä mikä fiilis kesästä jäi. Ja jos oot eläny kesän tekemällä sitä, mikä just sillä hetkellä tuntuu hyvältä, niin uskon että kesästä  jäänyt fiilis on varmasti ihan törkeen hyvä. Ja aika todennäkösesti kuitenkin kyllästyt leffoihin ja sarjamaratoneihin muutaman päivän jälkeen ja oot enemmän kun innoissas menossa pelaamaan korista ja syömään jätskiä ulos. Ja jos et kyllästy, niin who cares.

Omat kesäsuunnitelmani kuulostavatkin tältä: Elä ja nauti olostasi. Listaan ei kuulu etukäteen suunniteltuja (spontaaneja) reissuja, kokkailuja tai muita ”pakollisia”kesäjuttuja. Mielestäni kesän parasta antia on tehdä kaikki spontaanisti, liikaa suunnittelematta. Mökkireissut suunnitellaan päivää ennen, koska viikonlopun keli näyttää todella otolliselta laiturilla makoiluun ja kylmän valkoviinin siemailuun. Mökillä loikoillaan riippukeinussa ja yhtäkkiä jollekin tulee mieleen tehdä lettuja tai lähteä soutelemaan järvelle. Tai sitten vietetään viikonloppu mökillä laiturilla maikoillen ja ainoa aktiviteetti onkin uuden kylmän juoman haku ja karkkien napsiminen, jos se siinä hetkessä tuntuu paremmalta.  Lähdetään uimaan kello kymmenen illalla, koska on vielä valoisaa ja ilma miellyttävän lämmin. Järjestetään kavereiden kanssa piknik sisätiloihin ja pelataan lautapelejä, koska ulkona sataa ja ukkostaa. Luen, joogaan laiturilla ja otan nokoset puiden katveessa. Tai ei sittenkään mitään näistä. Annan sydämen viedä.