Hellurei!

Olen tässä viime päivät katsellut uusia asuntoja, olemme nimittäin päättäneet muuttaa. Voin sanoa, että aikamoinen homma. No toisaalta meillä ei ole kiire, joten sitä täydellistä yksilöä on aikaa etsiä. Molemmilla on aika kovat vaatimukset, mutta täällä on toisaalta aika realistista löytää hyväkuntoinen asunto mukavalla sijainnilla. 

Asunnon etsimisen lisäksi olen houkutellut Kaisaa tänne ja urheillut. Toivotaan, että Kaisa tulisi ensi kuussa.

Olen myös jutellut paljon äidin kanssa ja pitää kyllä sanoa, että ei oo kauas omena puusta pudonnut! Me ollaan kyllä niin samanlaisia. Melkein aina kun soitellaan molemmat aloittaa puhelun kertomalla kuinka on siivonnut, hahaa. Huomaa kyllä keneltä olen periny tämän jatkuvan jynssäämisen tarpeen. Niin kauan kun muistan äiti on aina siivonnut. Itsehän myös nautin suunnattomasti kun paikat on siivottu. Tykkään myös siivota muiden nurkkia.

Viimeksi kun tulin Suomesta tänne aloitin heti siivoamalla koko asunnon. Poikkis ihmetteli, että miksi mun pitää heti alkaa siivoamaan. Jotenkin se on vaan todella terapeuttista ja jotenkin tunutuu, että hallitsen kotia paremmin kun olen sen itse siivonnut. Kuten Majkin blogissaan myönsi, itsekin käytän säälittävän usein vapaa-aikani siihen että siivoan. Siivoamisen jälkeen voin vasta keskittyä esimerkiksi kahvikupposeen. Poikkis joku päivä heittikin vitsillä, että pitäsikö mun hankkia sellanen vyölaukku, missä kulkisi koko ajan mukana sekä suihkepullo että rätti kun näyttää siltä, että olen koko ajan pyyhkimässä jotain. 

Tässä asiassa olemme muuten Kaisan kanssa niin erilaisia. Muistan kun asuin vielä Suomessa ja olin menossa Kaisan luokse niin Kaisa jätti vessan siivoamatta, että mä voin sitten siivota sen kun tulen kylään. Kuinka huomaavaista! Tämä jos jokin on tosiystävyyttä. 

Ja alla oleva kuva ei tietenkään mitenkään liity siivoukseen paitsi, että ennen tuota sunnuntaikävelyä taisin vähän pyyhkäistä pölyjä…

Pus!

Anna