Everything is going wrong but we’re so happy
Tämä blogi syntyi puhtaasti siitä ajatuksesta, että haluan kirjoittaa. En vielä tiedä mitä, enkä tarkemmin myöskään miksi, mutta palo on suuri.
Olen nyt kesäloman jälkeen paljon pohtinut sitä, etten halua elämän olevan seuraavan hetken odottamista. En halua ajatella, että kesäloman jälkeen jouluun on 146 päivää, tai että maanantain jälkeen nukun neljä yötä ja sitten on taas perjantai. Toiveenani olisi, että se arki siinä välissä olisi niin mielekästä, että senkin eläminen tuntuisi hyvältä. Ison osan ajastahan se tuntuukin, ja vaikka velvollisuudet välillä stressaavatkin, uskon kovasti siihen, että voin itse vaikuttaa kokonaiskuvaan. Ehkä tästä lähti ajatus blogiinkin. Että jos niitä hyviä asioita kirjoittaisi ylös, niin näkisi itsekin, millaista se elämä voi olla tai mitä siihen toivoisi lisää.
Vähän itsestäni. Olen 30 -vuotias, lasten ja nuorten kanssa työskentelevä, päivästä riippuen aikuinen tai vähän lapsempi helsinkiläinen. Elämässäni aktiivista roolia lisäkseni näyttelevät poikaystävä, yksi koira ja yksi kissa, perhe ja ystävät. Harrastuksena musisointi ja alituinen yritys lisätä liikuntaa sekä kirjojen lukemista. Kiinnostelee myös hyvät tv-sarjat, matkustaminen, keikat, ruoanlaitto ja kaupunkitapahtumat.
Nonni. Katotaan mitä tästä tulee.