I’ll be moving

Moikka!

No niinhän siinä kävi, kuten edellisessä postauksessa arvailinkin, että blogi ei ihan pysynyt helmikuun vauhtihuumassa mukana. Hätä ei kuitenkaan ole tämän näköinen sillä täällä yksi super innokas bloggaaja ei malta odottaa, että saa kaikki ideat ja tarinat raapustettua tänne blogin puolelle. Kuunvaihde piti tosiaan sisällään jos jonkin moista hässäkkää aina Pariisin reissusta muuttoon, joka osoittautui yllättävän rankaksi tapahtumaksi. Jotenkin sitä ainakin itse tuppaa selkeästikin vähättelemään omistamaansa tavaramäärää, sen pakkaamiseen tarvittavien laatikoiden määrää kamojen roudausajasta puhumattakaan. Oman mausteensa soppaan toi myös se, että tällä kertaa muutto ulottui ainoastaan muutaman korttelin päähän ja koska matka oli ”niin lyhyt” tuntui pakun sun muiden ”ammattimaisten” muuttovälineiden vuokraus turhalle. Kyllähän kamat poikaystävän hienoon urheiluautoon mahtuvat heittämällä! You can guess the rest… 😀 

moving.jpg

Harvinaisen epäjärjestelmällisestä ja muutamia turhautumisen hetkiä sisältäneestä muuttotapahtumasta jollain ihmeen konstilla kuitenkin selvittiin ja nyt ovat kaikki tavarat onnellisesti uudessa osoitteessa, suurin osa jopa jo omilla paikoillaan. Pölyn ja roskan määrä tässä muuttohulinassa on ollut jotain ihan uskomatonta ja olenkin kärsinyt karheasta kurkusta ja flunssaoireista jo monta päivää eikä tuliterä Ikea-laatikosto kaikkine kokoamispuruineen auttanut asiaa yhtään. Imurista on tullut viimeisimpien päivien aikoina yksi parhaimmista ystävistäni ja olenkin hullun lailla häärinyt imurinvarsi kourassa pölypalleroita jahdaten. Lyhyen välimatkan lisäksi tämänkertainen muutto poikkesi edellisistä kerroista sillä, että muutin poikaystäväni luokse enkä näin ollen päässyt kuuraamaan tyhjää kämppää lattiasta kattoon kuten olisin muuten tehnyt. Jo valmiiksi tavaroita pullollaan olevaan kämppään muuttamien oman omaisuuden kanssa on kyllä mielestäni haastavampaa kuin laatikoiden nakkaaminen täysin tyhjään, kuurattuun kämppään, joten extrapojot muuttotiimillemme tästä, erityisesti poikaystävälleni jolla on välillä ollut pinna vähän kireällä 😉 Onneksi kaikki sujui kuitenkin loppupeleissä kohtuullisen hyvin hyvässä hengessä ja yhteisymmärryksessä ja vaikka tavaroita on vielä siellä täällä hujan hajan ja ruskeat Ikean pahvilaatikot koristavat olohuoneen seinänvierustaa voin kertoa, että nyt tuntuu tosi hyvältä. Kirjoitan tätä postausta sohvannurkasta ja hykertelen onnesta katsellessani ympärilleni korkealle nousevia seiniä, leveitä ikkunalautoja, upeita maisemia  ja voidessani vihdoinkin todeta asuvani yhdessä Helsingin kauneimmista taloista.

Olen siis yksi niistä monista, jotka ovat koko ikänsä haaveilleet korkeista huoneista ja niistä ah niin kuuluisista leveistä kauniista ikkunalaudoista, joille voi asetella mitä kauniimpia kukka-asetelmia ja pinota kaikki rakkaimmat muotilehdet ja kirjat. Ja täällähän niitä on! Voitte siis vain arvata, että kunhan suurimmasta muuttouupumuksesta on selvitty, niin meikäläinen ei malta odottaa että pääsee toteuttamaan sisustusunelmiaan. Mitään radikaaleja muutoksia emme täällä kuitenkaan halua tällä hetkellä tehdä, joten olenkin päättänyt keskittyä vain pieniin hienosäätöjuttuihin, jotka nekin voivat parhaimmillaan saada aikaan yllättävän isoja muutoksia asunnon kokonaisilmeeseen. Hyvänä esimerkkinä tästä mainittakoon esimerkiksi matto. Monille matot ovat itsestäänselvyys ja harvemmin näkee asuntoja, jossa ei olisi mattoja lattialla, sillä matot ovat yksi helpoimmista (ja voimakkaimmista) sisustuselementeistä. Tietenkin on tyylejä, joissa kauniit lattiat on haluttu jättää paljaiksi, mutta silloin on yleensä panostettu joihinkin muihin yksityiskohtiin ”sisustetun” fiiliksen tuomiseksi. Minulle kuitenkin toistaiseksi matot ovat olleet suuri rakkauden kohde (ehkäpä odotellessa sitä täydellistä valkoista lankkulattiaa) ja kävelinkin matottomaan, miesmäisen pelkistetysti sisutettuun asuntoon itsevarmana rakas nukkamatto kainalossa ja levitin sen olohuoneen lattialle. Se sopi siihen täydellisesti ja tuntui kuin olisi yhtäkkiä ollut aivan toisessa olohuoneessa. Poikaystäväni nyökytteli hyväksyvästi vieressä. Olen oikeastaan vieläkin fiilareissa siitä kuinka paljon yksi pieni hassu matto voi saada aikaan. The power of matto indeed! Kuten sanottu, olen itse aina ollut mattoihminen ja ensimmäistä kertaa olin jo pitkään viettänyt aikaa matottomassa asunnossa ja kun sinne vihdoin sain tuoda mieleiseni maton, niin ero oli huomattava. Kuin vertaisi omaa meikitöntä nassua pakkeloituun versioon 😉 Pikkuruisten sisutuselementtien mahdista inspiroituneena varovasti kannoin kauniin valkoisen sängynpäätymaton makkariin, koristelin THE ikkunalaudan kauniilla maljakolla ja valkoisilla ruusuilla sekä muutamalla kauniilla muotikirjalla ja voi pojat, täällä alkaa näyttää kodille! Tietenkin haluan kunnioittaa myös asunnon toisen asukin mielipiteitä ja mieltymyksiä mutta toistaiseksi kaikki omat ideat ja pienet muutosehdotukset ovat menneet heittämällä läpi 🙂 

Vielä on siis tavaroita jonossa odottelemassa pääsyä omille paikoilleen ja muutamia pieniä säilytysratkaisuhankintoja täytynee vielä suorittaa ennen kuin voi huokaista helpotuksesta. Asunto alkaa kuitenkin jo nyt näyttää niin hyvälle, että en malta odottaa että saan viimeisetkin silaukset valmiiksi, imuroitua ja pestyä laatikoista ja Ikea-kasseista vapaat lattiat, aseteltua tuoreita kukkia kauniille ruokapöydälle ja nauttia lopputuloksesta. Nyt siis hihat heilumaan ja palataan Pariisi-kuulumisten, kampaajakäynnin sun muiden viime kuun kohokohtien kanssa myöhemmin!

Tehokasta tiistaita!

Kuva Weheartit

suhteet oma-elama hopsoa sisustus
Kommentit (1)
  1. Niin tiedän ton tunteen, ettei mulla nyt NIIN paljon ole tavaraa. Jotenkin onnistuin jopa pikkuiseen yksiöön mahduttamaan niin paljon roinaa ettei ollut vaikeuksia kalustaa omakotitaloa sen jälkeen 😀

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *