29.9.2014 lillaminna

Canada

Heissan!

Ajattelin päivitellä nyt näitä ekoja viikkoja, joita taitaa olla jo kohta neljä. Dammit. Tästä siis seuraa ”kiviäkin kiinnostaa” -osaston tekstiä, but here we go!

Kesän alussa kirjoitin, että raahasin tavaraa mukanani aivan liiaksi. Nyt sitä on varmaan kaksin verroin enemmän. Ekalla yrityksellä lentokentällä olin saanut ison matkalaukun 10kg liian panavaksi sekä rinkka itsessään painoi jo 12kg. Lisäksi mukana oli läppärilaukku, jäätävän täynnä olevan Hamilton, sekä kameralaukku. I felt like dying.

Kahdelle matkustajalle tarjottiin 400 lentopistettä sekä maksettua majoitusta hotellissa ruokineen. Olishan se sinällään ollut siistiä sellainen, mutta hei kamoon, olisin vaan kuollut stressiin, kun pitäis ilmoitella ympäriinsä, että myöhästyn päivällä. Lopulta ihana lentoemo kuitenkin kuulutti minut paikalle ja paikka koneessa järjestyi vihdoinkin. Koska mulla ei ole ollenkaan tuuria matkustaessa, lentokone lähti ainakin 1,5h myöhässä jonkun hydraulinestevuodon takia, joka olikin sit perätön epäily. No lentokentällä aikaa kului kanssa rutosti customseissa sekä baggage claimissa, en löytänyt kanssa bussia aluksi, joka lähti sitten kanssa puoli tuntia myöhässä. Sitten kun vihdoin ja viimein pääsin Annien luokse olin niin kuollut, että menin vaan suorilta nukkumaan. Ruokana olin syönyt tasan yhden omenan, leivän ja sipsiä, joten energiavarastot oli aivan loppu.

Annien mestan löysin siis Airbnb:n kautta, tosi kätsy sivusto! Alunperin mulla piti olla tiedossa jo asunto Londonista, mutta se diili sitten peruuntui ja jouduin etsimään hätämajoitusta pariksi päiväksi. No ne pari päivää muuttuikin kahdeksi viikoksi ja kämpän etsinnäksi, mutta onneksi Annie oli todella mukava host ja sain todella paljon omaa rauhaa hänen luonaan. Lisäksi hänellä oli pieni koira nimeltä Tucker ja kissa nimeltä Izzy, joita on jo nyt ikävä! Lopulta sain kuin sainkin kämpän, joka on ollut todella ihana tähän asti. Eläinseuraa löytyy täältä kanssa, kun koiria on kaksi ja kisukin aina vilahtelee siellä täällä (lahjon sitä aina ruualla, jotta se joskus lämpenis mullekin!).

Pikku Tuk Tuk <3

Izzy-neiti

Huhhuh, no mitä Kanadaan tulee, niin on tää ihan jees mesta. Porukka on ystävällistä, sää on ollut upea (vieläkin nautitaan +20 asteesta!) ja mikä parhainta, jengi oikeasti tietää mikä Suomi on ja se on niiden mielestä huippumaa! Go Finland! Se saattaa hyvin johtua jääkiekosta, mutta kaikki julkisuus meidän piskuiselle Suomelle otetaan vastaan :) Hauskaa on ollut kuunnella, kun ihmiset kysyvät ihan tosissaan, että eikös Suomessa puhuta englantia ihan äidinkielenä. ”You do have an accent, but don’t you guys speak English in Finland, right?” Musta tuntuu että oon puhunut niin tönkkö-enkulla viime aikoina, että kielitaidoton ulkkari loistaa vaan naamasta, mutta onneksi se ei sitten olekaan ollut niin läpinäkyvää ihan kaikille. Ruoka täällä on btw kallista (Wisconsinin hintoihin tottuneena) ja matkustellessa joutuu pulittamaan isomman pennin, sillä lennot täällä ovat naurettavan hinnakkaita. Sen takia suunnitelmat sisämaanmatkustelusta ovat hieman muuttuneet, sillä veikkaan että rahat riittävät paremmin Jenkkien puolella ja Kanadaa olisi mukavampi kiertää kesällä (winter sucks).

Monopolirahaa kanadalaisittain! Kuvasta puuttuu kympin seteli ja dollarin kolikko.

Raha täällä on outoa, koska se muistuttaa monopolirahaa. Tänne tullessa oli vaikeuksia ymmärtää että sentit pyöristetään kuten Euroopassa ja dollarit ei ole enää seteleitä (where’s my stripper money at). Meinasin kirjoittaa, että ollaan palattu vanhaan kunnon markka-aikaan, kunnes muistin, että markkoina oli vaan 5 ja 10 markan kolikot ja että kyllähän niitä 1 ja 2 euron kolikoitakin on olemassa… Eli kun palaan Suomeen tulen olemaan täysi käsi rahan kanssa. Ja mis mun 25 sentin kolikot!! Viimeksi muistan järkyttyneeni, kun 5€ setelivat olivat sellaisia pieniä monopolilappusia ja luulin bussikuskin huijanneen minua, kun lähdin lähdin bussilla Jyväskylään Kuopiosta.

Mikä on myös outoa, on se että mulla on oikeasti vapaa-aikaa! Liikaakin.

Dellssissä tuli suurin osa ajasta vietettyä duunissa, mikä oli välillä todella puuduttavaa, mutta täällä ongelmaksi onkin tullut tekemisen keksiminen. Any help on that? Suomessa siis tulee usein juostua paikasta toiseen eri askareissa ja nautinkin kyllä siitä, että kalenteri täyttyy eri aktiviteeteista. Tällä hetkellä minulla on koulua vain ke-pe sillä maanantain tunnit ovat siirtyneet hamaan tulevaisuuteen (eli lokakuulle). Läksyjä jopa olisi, mutta kun laiskottaa liikaa, niin mitään ei saa tehtyä kunnolla. Saliharrastus on onneksi otettu uudeksi lempilapseksi! Lisäksi olisi ollut mahdollisuus liittyä vapaa-ajan kerhoihin, mutta kun en halunnut olla ylpeä Bronies-tyttö, anime-harrastaja tai League of Legends -nörtti, niin päätin sit jättää tilaisuuden käyttämättä.

Mun schedule!

Nyt syksyllä minulla on siis viisi kurssia. Industry Insight, Dining for Professional Success, Discover North America, Top Ten ja Meeting and Special Events.

– Industry Insight alkaa siis vasta lokakuussa, kun ”Travel & Tourism” kakkosvuoden opiskelijoilla koulu alkaa vasta kuukautta myöhemmin, koska ne saa tehdä harkkansa rauhassa loppuun, mikä on ihan viisasta! Kurssilla tullaan siis vierailemaan eri matkailualan yrityksissä, mutta muuten en sisällöstä sen enempää tiedä, koska missasin kurssin orientaation.

– Diningissa päästään syömään eri maiden ruokia, sekä harjoittelemaan business-etikettiä (kuinka syödään oikein ja keskustellaan fiinisti). Kurssi vaikuttaa ihan kivalta ja melko helpolta (safka on aina hyvä homma!) eikä meidän tarvitse tehdä kuin yksi ryhmätyö kohdemaasta (meille arpa osui Belgiaan).

– Discover N-Americassa opetellaan Kanadan ja USA:n tärkeimpiä matkakohteita, lentokenttiä ja osavaltioita/provinsseja. Tykkään todella paljon tämän kurssin opettajasta Susanista, joka on todella suloinen ja auttaa tarvittaessa. Kurssi itsessään on myös mielenkiintoinen, sillä tietämykseni Kanadasta on todella alhainen, mutta on kanssa ihana käydä läpi USA:n eri osavaltioita. Missasin tämän aihealueen nimittäin ylä-asteaikoinani, niin nyt pääsen täyttämään aukkoja sivistyksessä!

– Top Ten on yksi ”Concierge” kursseista, joissa perehdytään todellakin asiakkaiden miellyttämiseen! Kurssilla käydään siis läpi kaikki top ten -listat niin suklaista, hajuvesistä, hotelleista, rannoista yms. jotka voivat tulla tarpeellisiksi etenkin hienoimmissa hotelleissa. Opettajana on sassy brittinainen Sue ja aiheet vaikuttaa aika mielenkiintoisilta, vaikka alussa tämä olikin vaan yksi täytekurssi. Ryhmäkin on mukava ja ovat onneksi opiskelleet jo sen verran, että ei ole kyse ensimmäisen vuoden oppilaista.

– Meetings and Special Events on hieman vielä hämärän peitossa. Kurssilla siis pääsemme supervisaamaan (nyt en jaksa muistaa oikeaa sanaa) muita hospitality-opiskelijoita, jotka järjestävät koulun kaksipäiväisen gaalan (mikä ikinä se lie onkaan). Lisäksi olemme mukana erilaisissa tapahtumissa, joissa on esimerkiksi Lontoon, ON, päättäjiä yms. mikä vaikuttaa ihan kivalta hommalta. Ps. Saadaan myös osallistuu concierge-opiskelijoiden pikkujouluihin, mistä tulee varmasti siistiä!

Ekalla Top Ten -kurssilla maisteltiin suklaita! Teuscherin tryffeli oli upee! Kuvia ei tosin ole, koska kännykkä istuu tunneilla visusti kännykkäparkissa #heiala-aste.

Tällä hetkellä ainoa kuva koululta. Mutta siis nastoilla saa aikaiseksi vaikka Wentworth Millerin.

Kaikista kursseista ainoastaan Discover North America ei edellytä business gearia. Sinällään on ärsyttävää pukeutua kouluun niin tarkasti, koska en usko sen edistävän opiskelua milläänlailla. Lista mitä ei saa laittaa päälle ei nyt ole niiiin pitkä, mut suurin osa ei-osaston vaatekappaleista löytyy juuri minun vaatekaapistani, eli fml. Pukeudun Suomessa melko business casualisti toisinaan, mutta esimerkiksi farkut täällä ovat kielletty ja alaosaksi sopii vain ”dress pants” tai ”knee lenght skirt”. Läpikuultavat paidat ovat no-no eikä kaula-aukkoakaan saisi hirveästi näkyä. Tennarit ovat kanssa ehdoton ei. Uskoisin tämän toimivan parhaiten business-opiskelijoilla, mutta maassa maan tavalla.

Koulussa eroa Suomeen on etenkin opiskelijoiden ikähaarukka sekä kampuksen koko. Suurin osa opiskelijoista on 17-20 vuoden haarukassa, eli college aloitetaan aiemmin kuin kotona. Välillä tunnen kyllä oloni liian vanhaksi joihinkin juttuihin, mutta eiköhän tässä nuorene, kun hilluu muiden mukana. Meidän kampus on muuten jäätävän kokoinen; sieltä löytyy niin kirjakauppa, kampaaja, kuntosali, vaatekauppa, useampi pikkukauppa kuin Tim Hortonsseja ja Subway. Alussa navigointi oli haasteellista, mutta nyt siellä osaa jo aika hyvin kulkea!

Koulun tapahtumissa olen käynyt pariin otteeseen. Ekana vuorossa oli Froshfest, orientaatioviikon huipentuma, jossa soitti ”A Tribe Called Red”, ”Shad” ja ”Classified”. Neverheard of them before, mut pakko sanoa, että pidin kaikista! Etenkin ekan inkkariteema oli todella hyvä! Kaikilla osallistujille tuli olla päällään tapahtuman virallinen punainen T-paita, joka toimi lippuna keikoilla. Tarjolla oli kanssa Domino’sin pizzaa ja valoleluja. Ihan mukiinmenevä alotusbilemeininki.

Froshfest

Tatskan ideaa selkeesti.

Monday Night Football

Parasta!!

Tuli sitäkin kokeiltua, eli kuvassa on a deep fried mars bar. Hieman ärsytti, koska ”pökäle” oli sen verran hyvää, et sitä voisi syödä toistekin. Ps. Tämä jälkkäri siis saatiin koulumme baarista.

Sex Toy Bingo

Bingon ystäviä? Meillä järkätään kerran kuukaudessa ”Sex Toy Bingo” – huom. koulun suosituin tapahtuma – jossa jaetaan yllättäin seksileluja bingon saaneille! Oli kyllä todella jännä kokemus, ei herkkähermoisille!

Western Fair and Casino

Western Fair on siis pidempi tapahtuma, jossa käytiin vierailemassa muiden suomalaisten ja hollantilaisvaihtareiden kanssa. Markkinoilla (voiko niitä sanoa markkinoiksi?) löytyi kaikenlaisia maalaiseläimiä -joista pakko sanoa, että ne lehmät siellä oli ihan jäätävän kokoisia-, esityksiä (kuten milking demonstration; ei menty) ja sitten huvipuisto, jossa oli hirveitä laitteita hirveästi ja safkaa.