Haikeus iski

Finale of the show: American flag and the Entrancing Waters.

 

Haikeutta. Kanadassa on nyt tullut istuttua kaksi päivää, mutta mieli on vielä osittain Dellssissä. Kuinka paljon kaikkea siellä onkaan tapahtunut ja tuntuu kuin kaikki asiat olisivat jääneet puolitiehen. Niin monien ihmisten kanssa olisi voinut hengailla enemmän, rahaa tuhlattua enemmän, syötyä enemmän (tai no ehkä ei sittenkään), bailattua Marley’ssissa enemmän tai käytyä edes siellä hemmetin paddle boardaamassa. Mutta mieleni on ennen kaikkea haikea siitä, etten ole varma näenkö Dellssiä enää uudestaan. Viime vuosi oli yllättävän helppo, sillä tiesin tulevani vielä takaisin tavalla tai toisella – vaikka mieli tulikin muutettua ainakin tsiljoona kertaa talven aikana. Kesän alussa muistan kuitenkin juosseeni Millan kanssa ympäri traikkua #17 niin onnellisena siitä, että olin tullut takaisin kotiin, joten en todellakaan usko että se oli väärä päätös. 

Duuni kuitenkin alkoi hieman jo kyllästyttää. Sitä oli niin paljon ettei vapaa-ajalle tuntunut jäävän tarpeeksi aikaa. Väsymys kesän lopulla oli aika suurta, johtuen suurimmaksi osaksi yön rilluttelusta, jollloin päivärytmi oli jo niin sekaisin, että nukkuminen tuntui turhalta ja päivä vasta alkoi kunnolla klo 23, kun pääsi töistä. Ei sitä nyt turhaan kotona halunnut istua! Mutta olihan se duuni sellaista, jota ei tule tehtyä missään muualla uudestaan.Vai miten outoa onkaan työskennellä vesihiihtoshow’n myymälässä, jossa on seurana niin hyttyset kuin koiperhoset, deeret vetää rallia tien poikki, managerit sekoilee radion välityksellä ja joka päivä saa ihmetellä ihmisten älykkyystasoa tai tyylitajua (turistit kun on aina turisteja). Ja entä kun sirkustaustainen vanhempi pariskunta tulee myymään neonvärisiä T-paitojaan iltaisin kaupalle ja tarjovat suklaata ja nallekarkkeja? Tai kun työkaveri kertoo vieneensä jonkun tyypin kännykän vahingossa ja yritti palauttaa sen soittelemalla herätyskellon ääniä ikkunan takana aamu kuudelta ja nauran katketakseni counterin takana (ketään tiettyä osoittelematta)? Hitto, että Bartlett on paras paikka. Siellä tapahtuu aina jotain hauskaa! Sitä tulee niin ikävä!

Ja kaikki ne ihmiset tekivät kesästä juuri parhaan. Osan tiedän olevan ikuisia, kun taas jotkut olivat mukana elämässäni vain osan aikaa. Voisinpa tuoda heidät kaikki Suomeen, jotta voitaisiin asua ja sekoilla yhdessä. Mutta kaikella taitaa olla loppunsa ja kesät tulevat päätökseen. Traikkuparkki alkaa hiljetä, kun kaikki jatkavat kohti uusia seikkailuja ja Dells ammottaa tyhjyyttään. Olen vieläkin ihan sekaisin tästä kaikesta, mutta eiköhän vähitellen mieli ala asettua tänne Kanadan puolelle. Eka koulupäivä on jo koettu ja käynnissä on orientaatioviikko, siitä lisää taas myöhemmin. 

Mutta musiikkia, koska country on vaan niin upeeta.

//www.youtube.com/embed/de1aPKXBdAE” width=”560″>

Kenny Chesney – American Kids 

Miranda Lambert – Smokin’ and Drinkin’ 

Lady Antebellum – Bartender

 

Palaillaan. Pus <3

Ps. Pidä Milla huolta traikku #17 vielä pari päivää! <3 

Minna