Hei, miten menee?

Radiohiljaisuutta on jatkunut jo jonkun tovin eikä ulkomaailmaan ole tullut pidettyä paljoa yhteyttä (joo, Dells on kuin iso BB-talo, pahoitteluni!). Tiedän tiedän, että uhosin kovasti, mutta reisillehän se meni. Pitkälti syynä on ollut PMS-oireinen Wi-Fi, joka loistaa olemattomuudellaan tai valikoivuudellaan, joten monesti jaksaminen rajoittuu sosiaalisen median selailuun. Jokunen viikko takaperin jouduttiin viettämään reilu viikonloppu kokonaan ilman nettiä, mikä oli raastavinta aikaa ikinä, mutta onneksi nyt se on jotenkin toiminut – tosin kun tietyt ehdot toteutuvat. Netti toimii, kun kännykkä lojuu:

a) keskellä tyynyä huoneessani

b) olkkarissa käsinojan päällä

c) Pro Shopissa counterin päällä osoittaen toimistoa kohti.

Kännykkä vihaa siis ihmiskosketusta, joten Wi-Fi löytyy vähän mutkan kautta. Wi-fin metsästys on siis kuin urheilusuoritus tai strategiapeli. Missasin tässä jo pari koulun deadlineakin, kun unohdin ilmoittautua läsnäolevaksi tulevalle lukukaudelle silloin kun netti vielä toimi joten kuten sekä yhdestä kurssista jäi uupumaan arvosana. Vielä kun Kanadasta jaksaisin etsiä sen kämpän, niin olisi hyvä! Tässä kuussa on siis otettava itseään niskasta kiinni, vaikka mikä olisi. So Charter, please do your job better in the future and provide us better access to Internet, thank you.

Mutta kaikkea en voi laittaa Charterin niskoille, sillä pakko on kyllä myöntää, että olen kanssa ollut hieman laiska kirjoittelemaan mitään järkevää. Tästäkin blogipostauksesta kirjoitin luonnoksen jo varmaan neljä viikkoa sitten, mutta se oli niin hirveää kuraa, että näytin sille deleteä. Toisella kerralla kirjoitin jo ihan kivan jutun, mutta silloin tietenkin netti kusi ja poisti koko helahoidon, niin ärsytysaste oli melko korkealla. Nyt on vuorossa varmaan yritys numero 6, joten katsotaan miten se lutviutuu. Parasta on, että päivät alkavat puuroutua mielessä, enkä enää muista mitä olen tehnyt enkä varsinkaan että milloin.

Mutta siihen itse asiaan, eli what’s up in the Dells. Töissä on mennyt melko sujuvasti, etenkin kun Oona hyppäsi kelkkaan mukaan kesäkuun alussa. Silloin meillä oli kanssa viime vuodestakin tutut Kids’ Day Show’t, jolloin kaikki Dellssin lähialueiden pikku vaahtosammuttimet ja muut kouluikäiset muksut tulivat katsomaan ylimääräistä kello 10 show’ta. Hulinaa oli taas kerran, mutta tänä vuonna miehitin popparipistettä Millan alaisuudessa, niin ei tullut säntäiltyä niin kamalasti (paitsi että juoksinpa silti). Skidit oli mitä söpöimpiä ja oli kiva saada vähän toiminnantäytteistä työskentelyä vastapainoksi Pro Shopin rauhalliselle ympäristölle. Pakko vielä mainita, että jenkkimuksut olivat niin hyväkäytöksisiä ja rohkeita, että suomalaiset voisivat ottaa mallia! Yksikin lapsi vastasi joka kysymykseeni ”yes please”. <3 Saatan ryövätä jonkun tenavan vielä täältä.

Work things aside, eihän tänne nyt töihin tultu, niin voisi vähän höpistä vapaa-ajastakin. Ajattelin, kun tässä on taas vierähtänyt lähes koko kesä ilman sen kummempia postauksia, niin kerron vain muutamasta asiasta jotain. Muutenhan tässä menisi ikä ja terveys. Muistan hädin tuskin mitä tein eilen, niin pari viikkoa sitten tapahtuneet asiat ovat täysi mysteeri. Kuvia katsellessani tulin tulokseen, että vapaapäivät on aina kulunut puolikuntoisena syystä jos toisesta, joten jouduin hieman sensuroimaan otoksia. Oon ehkä ahkerin bloggaaja, mut onneks tiedän monta muutakin Bartlettin pienokaista, joiden kirjoittamisinto on jo pahasti miinuksen puolella, joten mulla ei oo hätää!

Mut enivei, esimerkiksi omat synttärit menivät tässä, kuten yllättävän monen muunkin suomalaisen, mikä oli iloinen yllätys, koska kesäkuun lapset on ihania. Aamu alkoi kivasti auringon paisteessa, kun ystäväni Jill vei minut lounaalle Monk’siin. Sen jälkeen kahviteltiin kotona ihanien ihmisten seurassa, kun Senni oli leiponut aivan ihanan pinkin synttärikakun, joka oli kieltämättä parasta pitkään aikaan. Ilta sitten vietettiin rauhallisissa merkeissä Applebees’in appareilla ja drinksuilla, shoteilla Brat Housessa sekä istuskelulla Phillin bonfirella. Vaikka ei mitään ihmeempää tehtykään, niin päivästä jäi niin upeet fiilikset, että lisää näitä!

Sittemmin ollaan käyty niin Milwaukeessa Summerfesteilla (Ten Strings and a goatskin + The Fray), jossa oli ihana meno kuten viimekin kesänä. Vielä vähän potuttaa kun jäi Bruno Mars näkymättä, mutta ehkä mä selviän tästä. Madisoniinkin pääsin tänä kesänä ekaa kertaa ja siellä samoiltiin perus nähtävyyksillä. Muuten sitten ollaan vain lepäilty tuubeilla, käyty leffassa, golffailemassa ja muuta ihanaa. Kunhan ei töissä tarvitse istua niin kaikki on hyvin!

Tässä muutama kuva piristämään jonkun päivää:

Lumberjack-show

Sprecher’s. $3 margaritat ja $4 long island ice teat sekä pakolliset kuvanotot. Voi kuvitella mitä näistä illoista aina seuraa. 
 

Iso kirkko @ Madison. The State Capitol Building.

Darra oli.

Birthday cake. <3 Oli hyväääää

Synttärisangria maistui kanssa Applebees’issä. 

Upper Dells Boat Tour. Edessä olevan miehen Colosseum-tatuointi huvitti, kun se löytyy kanssa paikallisen Mt.Olympus huvipuiston katukuvasta. Kuvassa myös Alex. Alex on 17v ja lauloi meille Lumiéren biisin Kaunottaresta ja Hirviöstä. Alexille aina moikkaillaan kun se nähdään joella. Alex on ihana.

Golffaus oli siistiii (tai lähinnä golfkärryllä ajelu). Huom. asiaan kuuluva vaatetus.

Vähän Tompan kylttiä väliin.

Summerfest töhöpäät. Yllättäen allekirjoittanut darrassa. 

Ja vielä toinen töhöpää. <3

…ja kaikki kuvat aivan randomissa järjestyksessä. Valoittaa siis mun sekavaa Dells-päätäni. Ihanuutta kerrakseen. 

Rakkaudella,

Minna