//www.youtube.com/embed/1jKBk-8T3Yk” width=”560″>

Kat Dahlia – Crazy

Nyt on kaksi viikkoo vietelty Dellssissä, vaikka sekin aika tuntuu jo ikuisuudelta. Dellssin elämään mukautuu todella nopeasti ja pian huomaakin noudattavansa samoja kaavoja kuin viime vuonna. Siitä en tiedä onko se hyvä asia, mutta ainakin tuttu tuntuu turvalliselta. Traikkuparkkielämä on jo nyt alkanut osoittaa hohdokkuutensa, kun esimerkiksi tänään meidän handyman Mark tuli vierailemaan lukaali #17:ssa katsastamassa house inspector -miehen kanssa, onko meidän traikkumme ”habitable”. Siinä sit just suihkusta tulleena ja töistä myöhässä en hirveästi ehtinyt ihmetellä asiaa sen tarkemmin, joten saa nähdä, kuollaanko me sitten sinne vai ei. 😀 Aiemmin meiltä meni jo WC-pönttö vaihtoon ja hanasta tulee vieläkin ruostevettä, niin en kyllä yhtään ihmettelisi, jos traikun seinien välissä lymyilee jonkinlainen tappava sähkövaara.

Ekologinen pönttömme löytyi sit pihalta kun se ei sit ollutkaan kovin ekologinen… Habitable space? (Sori Senni/Milla kuvan kähminnästä)

Pro Shop (nyk. Gift Shop) on ollut erityisen hiljainen myyntien osalta, mutta onneksi tekemistä on tullut kehiteltyä (huom. Wi-Fi). Hieman ehkä on ollut turhaa työskennellä täyttä päivää, koska myynnit eivät millään kata mun palkkoja edes, mutta näin se homma täällä menee. Hieman ehkä olen toivonut sateita (=tornadoa), jotta show estyisi (=peruttaisiin ja saisin illan vapaaksi), mutta sillä saralla on lykästänyt vasta kerran. Olisi siis kiva, että taivas repeäisi vielä ainakin kerran – vaikka huomenna – kompensoimaan pitkiä työpäiviä. 🙂 Kuulostan ihan kamalalta laiskurilta, mutta etenkin pääsesonkikauden ulkopuolella alkukesällä töitä ei vain ole niin paljon, että mielenkiinto pysyisi täysin yllä ja mieluummin viettäisi aikansa tehden jotain kivaa. Sitten keskemmällä kesää tsempataan, kun kokonaismyynnit ylittävät sen maagisen rajan, josta tulee hyvä mieli itsellekin.

Viime viikon olen siis ollut töissä itsekseen, mutta onhan minulla ollut sentään seurana tuhat ja yksi pienen pientä ja suuren suurta ötökkäkaveria, jotka muistavat lennellä ahkerasti naaman edessä sekä piiloutua vaatepinoihin, josta ne hyökkäävät sitten päälle. Täällä vierailevana tähtenä ovat usein myös Nalle Puhin ”bumblebeet”, jotka ovat jäätävän kokoisia möllyköitä. Näin ollen työkaverin rohkaisevat sanat siitä, että ne pistävät vain kerran eläessään eivät liiemmin lohduttaneet. Mutta onneksi lähimetsän deeret ovat back <3

MUTTA viime keskiviikkona seurasi ihanaa luksusta, kun superpomomme Tomppa kysyi, että haluanko torstain vapaaksi ja minähän vastasin siltä istumalta kyllä (hell yeah meinas lipsahtaa)! Odottelin sitä superpitkää työputkea, joten tämä oli ihana yllätys. Torstaina heräiltiin siis porukalla aikasteen (6.50 herätys!!!!) ja lähdettiin lääkäriin. Öh. Naapurin tyttönen Senni siis oli saanut haavan silmään, joten hän joutui kokeilemaan sairausvakuutuksen toimivuutta käytännössä. Onneksi kaikki meni hyvin kuitenkin, klinikan Wi-Fi toimi moitteettomasti ja pääsimme myös itse asiaan, eli retkelle Devil’s Lakelle Baraboo’hun! Siellä päädyimme reippailemaan jyrkähköä kivenlohkarereittiä pitkin etelärannalta (Millaa vähän jännitti) ja näkymät ylhäällä olivat upeat! Ainoa asia, joka häiritsi trekkailuamme oli jäätävä koululaisryhmä luontoretkellä, joka tukki tien(/polun) ja teinit olivat todella meluisia. Kaiken huipuksi iski hieman kiire päästä takaisin Bartlettille, sillä Eevalla sekä Eetulla oli edessä työpäivä, mutta lopulta kaikki ehtivät päämääriinsä ja saatiin vähän reippailtua kerrankin!

Päivämme jatkui vielä rentouttavalla Wallu-reissulla sekä lounaalla Sprecherssissä, jonka jälkeen päädyimme vielä katsomaan Tompan päiväshow’ta. Helle oli ihana, mutta paahtava, joten jokainen taisi hieman saada punotusta pintaan. Tänä vuonna oli elokuvateema, joka oli hieman sekava rakenteeltaan, mutta ainakin pari kasarileffabiisiä oli ihan kivoja (Dirty Dancing!). Ja vain pari mujua kaatui hiihtäessä, joten onnistumisprosentti oli melko hyvä, vaikka vielä joitain näyttelysuorituksia voisi hioa. Stage-osuudella puolestaan loistivat ”Fausto Scorpionsit” <3 Olimme ehkä ne huonoimmat katsojat, sillä meillä oli oma section ja huudeltiin törkyjä suomeksi työkavereille. Sitä porttikieltoa show-alueelle odottaessa..

Ilta sitten kului Brat Housessa kaljalla/mansikkamargaritalla ja olo oli vihdoin vapaa! Ei show’ta, ei vendaus-tarjottimien täyttämistä tai vaatteiden retuuttamista ulos rekkeihin. Oli jännää puolenyön aikoihin katsoa kelloa ja todeta, että normaalisti se olisi näyttänyt neljää aamuyöllä, mutta kerrankin oltiin oltu aikaisin liikkeellä.

Seuraavana päivänä sitten meitä odottikin Kid’s Day Show, jolloin miljoona pientä kouluikäistä taaperoa tuli katsomaan ylimääräistä show’ta, mikä oli kyllä ihana piristys, sillä kerrankin oli kiire! Millan johdolla sitten tehtiin popparia popparin perään ja juostiin ympäriinsä. Sama homma toistui kanssa tänään tiistaina ja huomenna on vielä yksi pienempi show tiedossa. Sitten olisi taas torstai ja VAPAA! <3 Loppuun vielä pari kuvaa:

Curds Burger at Sprechers.

Lemppareita!

Bartlett orange ja kerrankin freesinä töissä.

Nimi löytyi tällä kertaa managereiden joukosta 😉

Ps. Meillä siis peruttiin viime sunnuntain iltashow, sillä odottettiin kovaa myrskyä ja ihmisiä tuli katsomaan show’ta ehkä tusina. Mentiin siitä sit syömään Applebee’siin ja leffaan katsomaan ”Neighbors” (All I gotta say is Zac, Zac, Zac). 

PPS. OHI AJOI JUURI HYÖNTEISMYRKYTTÄJÄ!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! Auto siis. Ne siis ruikkii myrkkyä lähellä oleviin metsiin pitämään hyttyset ja muut kauhistukset loitolla, joten mun kaverit saa siis huutia! B) (Oon töissä atm.)

PPS. Yritin aiemmin lupailla, että sekavat postaukset on historiaa, mutta ei siitä nyt tule mitään, kun olisi kerrottavaa hirmuisesti, mutta puoliakaan ei jaksa selittää kunnolla. Kiitos ja anteeksi. <3 

The Band Perry – Chainsaw

-Minna