Noni, rapiat 8h lähtöön! Mieli on äärimmäisen väsynyt, laukutkin vielä uudestaan pakkaamatta, joten juttu ei nyt luista kunnolla. Mutta onneksi olen ollut ennaltaviisas ja kirjoittanut tätä juttua jo aiemmin, niin here you go:

————————-

Kitupäivät alkaa olla lopuillaan. Kaikkein pahinta oli miettiä mitä sitä ottaisi mukaan reissulle: viime vuoden kokemukset kertoivat, että kaikkea pikkusälää ei tarvitsisi raahata mukana ja että sieltä tulee kyllä ostettua yhtä sun toista. Jätä siis kaikki turha pois painamaan laukuista. No, pari hermoromahdusta ja lievää survomista myöhemmin löydän itseni Kuopion juna-asemalta siirtämässä tavaraa ääriään myöten täynnä olevasta matkalaukusta mukaan otettuun rinkkaan. Nyt yhden tosi painavan laukun sijaan minulla on niitä kaksi. Oh the joy. 

​Se mikä tässä on mennyt vikaan on luultavimmin se ajattelumaailma, että otanpa kerrankin kaiken maailman putelit (esim. juuri ostetut Neäl & Wolf -shampoot), niin säästän sit alkuajoissa kaikelta turhalta ostelulta. Se että onko tämä tyhmintä ajattelua ikinä, onkin sitten toinen juttu. Pitää tässä siis hankkia jostain käytännönjärkeä tai sitten vaan treenata viikonloppu, että jaksan hilata nuo Chicagon kautta Dellssiin asti! Mutta jos NYCin metrosta on kerta selvitty tiiliskivien kanssa, niin tän ei pitäis olla homma eikä mikään. 

Ne näyttää niin siististi pakatuilta ja kevyiltä (mutta sitä ne eivät ole). 

Ihanana plussana kitupäivissä on ollut mahatauti, jonka takia tuli vietettyä pari päivää sängyn pohjalla. Tätä kyllä ounastelinkin, sillä ensimmäinen viikko ilman kunnon kouluhommia tarkoittaa yleensä aina sairastumista. Mutta mieltä kyllä piristi, kun pääsi jalkautumaan taas Jyväskylän puolelle, jossa kohokohtina olivat ehdottomasti kavereiden kanssa hengailu, päälläseisonta (missio kesälle: seiso käsillä) ja Arska-aurinko, mutta myös virallinen lomanaloitus, kun viimeinenkin koulutehtävä saatiin palautettua! …tosin tossa tunti sitten, mutta kuitenkin. Onneksi sitä pääseekin jo ihan kohta työn makuun (luultavimmin jo keskiviikkona 21.5., koska mitä sitä vapareilla tekisi), niin ei hirveästi ehdi tässä laiskistua.

Arskaa kävelykadulla.

Siivousmusiikkia: NONONO – Hungry Eyes.

Mutta niin töistä! Nyt on hirveästi vironnut blogeja Dellssiin lähtijöiltä, joten tulevien vuosien lähtijöille tulee olemaan paljon matskua eri työtehtävistä! Itse tulen siis työskentelemään Tommy Bartlett Show’n Pro Shopissa, jossa myydään kaikkea matkamuistokrääsäätavaraa. On hupparia, T-paitaa, collareita ja muuta mukavaa. Viime vuonna olin samoissa tehtävissä ja halusin loppujen lopuksi palata juurikin kyseenomaiseen lafkaan, koska se on iisii ja kivaa työtä. Ja onneksi ihanin Dorthy, mun Amerikan ”mamma” tulee takaisin tuurailemaan meitä vapaapäivinä, joten pääsen taas puhumaan henkeviä Amerikan asioista, kuten politiikasta (huom. Dorthy sattuu olemaan aika hard core republikaani, joka on erittäin Obama-vastainen ja minä kaikkea muuta kuin sitä; mutta silti ollaan aina päästy yhteisymmärrykseen asioista ja hän on aivan ihana persoona!). Odotan kyllä kesän töitä ja toivon, että olisi hyvä jengi kasassa siellä. Pian sitä pääseekin jo traikkuparkkiin majailemaan!

Hah, mutta on sekä ihanaa että kamalaa lähteä taas matkaan. Etenkin kun tuo kesä iski Suomeen, niin muisti miten kivaa olisi vain hengailla puistoissa kavereiden kanssa ja syödä hyvää ruokaa, ihanaan suomalaiseen tyyliin. Mutta eiköhän tästäkin tule nyt ihan kiva kesä anyhow.Varmaan lentokoneessa tulee taas tajuttua, että on lähdössä, sillä vielä se ei ole kunnolla iskenyt. Varmaan koska väsyttää. Yh. Ensimmäinen vaihto Frankfurtissa kestää sen reilun kolme tuntia ja siitä sitten vielä yhdeksän tuntia Chicagoon, niin voin kuvitella miten hehkeä ilmestys tulen olemaan!

Mutta aargh, se pakkailu! Palaillaan!

(Loppukevennykseksi vielä:)

Mun tulevaisuus! Ihana <3

PS. Pääsiskö jo nukkumaan??

PPS. Juuri ennen lentoa on parasta katsoa elokuvaa ”Cast Away”, jossa T.Hanksin lentokone syöksyy mereen. Craptastic!

PPPS. KUULENKO JO RAVINAN KUTSUN JA CHEESE CURDSIEN TUOKSUN <33
 

– Minna