Kahden pojan äiti, joka ei tiennyt kansainvälisestä poikien päivästä

 

Tiesitkö sinä, että 16.5 vietetään kansainvälistä poikien päivää? Jos et, niin ei hätää, et ole ainoa. Koska sitä ei oikein taideta oikeasti viettää.

Eletään vuotta 2022. On tyttöjen päivää, miesten päivää ja naisten päivää. Ja nämä näkyvät ja kuuluvat. Kaikkialla paasataan sukupuolten välisestä tasa-arvosta, mutta miksi sitten poikien päivä ei näy eikä kuulu, ja sen olemassaolosta ei monikaan edes tiedä?

Minäkään en ollut koskaan edes kuullut poikien päivästä, vaikka olenkin kahden pojan äiti. Bongasin tiedon tänään selatessani tavalliseen tapaani Instagram-stooreja. Olin ihan että ai, tällainenkin on olemassa? Tuli vähän huono omatunto, että olisihan minun nyt pitänyt poikien äitinä tämä tietää, hitto soikoon.

On todella väärin, että äiti, jonka rakas poika lähtee päiväkotiin kynnet lakattuina punaisiksi, joutuu pelkäämään poikansa joutumista kiusatuksi, ja valmistautumaan lohduttamaan ja puolustamaan poikaansa tällaisen takia.

Viime viikolla meidän 4v halusi, että äiti lakkaa hänen kyntensä punaisiksi – äiti teki epäröimättä työtä käskettyä ja katseli tippa linssissä poikaansa, joka ihasteli hymy korvissa saakka upeita, punaisia kynsiään. Seuraavana päivänä hän lähti aamulla tuttuun tapaan päiväkotiin ja matkalla kertoi, kuinka aikoo näyttää kavereilleen hienoja, punaisia kynsiään. Äiti totesi, että ne ovatkin todella hienot – mutta kotiin palattua mieleen hiipi pelko. Entä, jos joku haukkuu hänen punaisia kynsiään? Entä, jos päiväkodista tulee kotiin surullinen poika pahoilla mielin siitä, että jonkun mielestä hänen kyntensä eivät olleet hienot?

Poikiin kohdistuu huomattavasti tyttöjä enemmän sellaista, että millainen pojan pitäisi olla. Pojille on tehty poikamuotti.

Tytöllä saa olla pitkät tai lyhyet hiukset, eikä niitä kommentoida mitenkään – mutta jos pojalla on pitkät hiukset, ne ovat tyttömäiset ja kun kyseessä on pieni poika, hänen vanhemmiltaan kysellään jatkuvasti että koska ne aiotaan leikata. Tyttö saa pukeutua miten haluaa, mutta jos poika pukeutuu mekkoon, kukkakuosiin tai vaikka glitteriin, aletaan häntä herkästi tytötellä. Tytöt meikkaavat, laittavat hiuksiaan ja lakkaavat kynsiään, se on normaalia – mutta entä sitten kun poika tekee samalla tavalla?

Tyttö saa harrastaa mitä tahansa, ja se on aina niin siistiä, niin hyvä että harrastaa. Tyttö saa harrastaa ratsastusta, tanssia tai neulomista, jalkapalloa tai moottoriajoneuvoja – poikamuottiin näistä sopivat vain kaksi jälkimmäistä.

Tyttö syö salaattia tai kasvisruokaa, eikä kukaan kiinnitä asiaan sen kummemmin huomiota – pojan syödessä samaa, se onkin ”pupunruokaa”.

Tyttö unelmoi hevosenhoitajan, poliisin tai automekaanikon työstä – hienoa, niin sitä pitää! Mutta pojasta on tultava joko poliisi tai automekaanikko.

 

Myös poikien käyttäytyminen ja tunteet on asetettu tiettyyn muottiin.

Vanha kansa on juurruttanut syvälle olettamuksen siitä, että pojat ovat huonokäytöksisiä ja villejä pikku piruja. Kun tytöt taas hyväkäytöksisiä ja rauhallisia enkeleitä sädekehineen, tietenkin. Syyttävä sormi osoittaa usein ensimmäisenä poikapuolista – olipa kyseessä sitten villiintynyt koululuokka, lattialle tippunut ja hajonnut juomalasi koulun ruokalassa tai hajonnut ikkuna jalkapallon väärään suuntaan lähtemisen seurauksena. Koska pojathan ovat villejä ja riehakkaita pikku piruja. Eihän yksikään tytöistä nyt mitenkään voisi saada kokonaista luokkaa villiintymään, tiputtaa lasia lattialle tai potkaista jalkapalloa väärään suuntaan?

Jokaisella ihmisellä on tunteet – niin miehellä kuin naisella, niin tytöllä kuin pojalla. Jokainen voi joskus olla surullinen, mutta pojan ollessa surullinen se ei saisi näkyä – itku tekee pojasta muiden silmissä heikon, kun taas tytön itkiessä hän on vain vahva ja rohkea ja ansaitsee ison halauksen sekä lohdutusta. Suuttuessaan pojat voivat olla väkivaltaisia tai esimerkiksi heitellä tavaroita, mutta tyttö osaa suuttumuksestaan huolimatta käyttäytyä asiallisesti.

 

Poikamuotti ulottuu pojan elämän jokaiseen osa-alueeseen – ruokalautasen sisällöstä unelma-ammattiin asti.

Vaikka kaikkialla paasataankin sukupuolten välisestä tasa-arvosta ja siitä että jokainen saa olla juuri sellainen kuin on tai haluaa olla sukupuoleen katsomatta, niin poikamuotti on edelleen vahva. Edelleen poikiin kohdistuu enemmän sellaista että pitäisi olla tietynlainen, kun tytöillä on jo vapaus olla minkälainen tahansa. Tämä laittaa miettimään, että kun on kovasti ajettu tyttöjen oikeuksia eteenpäin, niin onko siinä hötäkässä unohdettu se, että pojatkin ovat edelleen tärkeitä? Pojillakin on oikeuksia, hekin saavat olla juuri sellaisia kuin ovat tai haluavat olla ja he todellakin ansaitsevat oman päivänsä – ja sen, että se päivä muistetaan.

Olen maailman onnellisin ja kiitollisin saadessani olla näiden kahden, ihanan pojan äiti.

Ja minä aion pitää huolen siitä että he saavat olla juuri sellaisia kuin ovat tai haluavat olla – he saavat pukeutua juuri niin kuin haluavat, harrastaa mitä haluavat ja näyttää tunteensa.

Hyvää kansainvälistä poikien päivää!

<3 Tiia Krista Annika

perhe vanhemmuus
Kommentit (2)
  1. Olen myös pienen pojan äiti, ja tämä asia kovasti mietityttää. Saako poikani olla sellainen kun haluaa vai kiusataanko hänet ahtaaseen muottiin?

    Toivoisin että miehet ottaisivat tästä asiasta koppia. Naiset ovat vuosikymmeniä tehneet työtä sen eteen että voivat olla mitä ovat. En koe että naiset voivat tätä muutosta miehille tehdä. Tarvitaan rohkeita miehiä jotka uskaltavat olla itsensä ja haastavat ahtaat sukupuolinormit. Toki naisten tarvitsee tätä tukea ja kannattaa, mutta ei toisen puolesta voi työtä ja muutosta tehdä.

    1. Mä oon samaa mieltä, että tästä vois joku miespuolinen vaikuttaja ottaa koppia! Toki aion itsekin tästä ääntä pitää, mutta ei se riitä, vaan tarvitaan paljon enemmänkin.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *