Elämällä todellakin on usein outo ja kieroutunut huumorintaju. Ja aina joskus usein se toimittaa sen, mitä eniten toivot, tosin vääristyneenä, kuin Salvador Dalin maalauksena, tai painajaismaisena versiona haluamastasi. Ja erittäin usein elämä tuntuu toimittavan pikana sen, mitä eniten juuri silloin pelkäät. Viikko sen jälkeen, kun kirjoitin toivovani, että tapaisin Mr Somen ja toteavani, että hän on kusipää, todellakin törmäsin häneen lentokoneessa vain todetakseni, että istumme samalla penkkirivillä yksi mies välissämme, ja että mies on vieläkin upeampi kuin muistin ja vaikuttaa lisäksi todella mukavalta. Suorastaan… ihanalta. Hän tunnisti minut välittömästi näkemistään kuvista ja tarjoili minulle häikäisevän hymynsä samalla kun itse lopettelin puheluani…. Ja mitä minä teinkään? Jäädyin täysin, en tajunnut puhelun päätyttyä kysyä, tunnemmeko toisemme, ja aloittaa keskustelua hänen kanssaan. Laskeuduttuamme hän odotti minua varmistaakseen, että olemme matchanneet Tinderissä, ja samalla kun annoin hänen äänensä hyväillä korviani, edelleen täysin jäätyneenä ja hämmentyneenä tarjoilin hänelle tylsimmän version itsestäni. Toivuttuani jäätymisestäni, pyysin häntä drinkille, mikäli hän ohjelmaltaan ehtii ja hän vastasi puoliksi myöntyen, aiemmasta kerrasta tutuin tuloksin.

Laitoin hänelle jälleen viestiä Suomeen takaisin muutettuani ja kerroin, että hänen energiansa jäi mieleen, ja kysyin, haluaisiko hän tavata. Vastaus tuli muutama viikko myöhemmin; hän oli tavannut naisen, johon haluaa tutustua ja että kiva kuitenkin, että laitoin viestiä. Harmittaa.

Turha kai sanoa, että en ole saanut miestä mielestäni, ja että olen suominut itseäni keväisestä toiveestani tavata ja todeta hänet kusipääksi. Jos toiveeni kerran joskus toteutuvat, miksen voinut silloin toivoa, että hän haluaisi tutustua, ja että hän haluaisi vapaaehtoisesti jäädä vierelleni? Sattumaa tai ei, jatkossa toivon ääneen vain sitä, mitä aidosti haluan, en sitä, mitä pelkään. Ehkä siten myös joskus saan sen, mitä eniten elämässä toivon.

Mitä sitten haluan tämän nyt alkaneen vuoden tuovan elämääni? Ennen kaikkea toivon löytäväni tasapainon ja kyvyn luopua täydellisesti niistä asioista ja ihmisistä, joiden ei ole tarkoitus jäädä elämääni. Toivon löytäväni kyvyn vastaanottaa kaikkia niitä upeita hetkiä ja ihmisiä, mitä tämä elämä parhaimmillaan tarjoaa. Toivon tapaamani ihmisen, jonka kanssa elämä tuntuu todella paljon paremmalta kuin yksin, ja joka tahtoo jäädä vierelleni. Ihmisen, jonka kanssa voin tehdä ihan arkisia ja tavallisia asioita, laittaa yhdessä ruokaa, käydä kävelyllä tai kuntosalissa, suudella, rakastella, herätä hitaasti sunnuntaiaamuun, tavallisia asioita, jotka tuntuvat erityisen hyvältä siksi, että juuri tuo ihminen on elämässäni. Tuokoon tämä vuosi siis elämääni paljon iloa, naurua ja juuri sen erityisen upean ihmisen, jonka kanssa haluan elämäni jatkossa jakaa!