Tää postaus saattaa olla yhtä sekava kuin otsikko tai ainakin mun ajatukset tällä hetkellä. Ugandaan lähtöön on enää kuusi päivää, mikä tuntuu epätodelliselta. Tuntuu, kuin hoidettavia asioita olisi vielä miljoona, ja kaikki niistä pirstaleina ja yksittäisinä lauseina kännykän muistikirjassa. Oon viimeisen viikon ajan nukkumaan mennessä kelannut mielessä, mitä pitää tehdä huomenna ja mitä oon jo tehnyt, noussut ylös uudelleen ainakin seitsemän kertaa kirjoittamaan kännykän muistikirjaan tehtäviä asioita ja yrittänyt pää täynnä juoksevia ajatuksia nukahtaa. Monena aamuna oon herännyt neljän jälkeen, enkä oo saanut välttämättä enää nukuttua sen jälkeen. Aamuisin herääminen ei oo enää tuntunut vaikealta, kun joka aamu mielessä on ”sähköposti koululle, opettajalle ja tukihenkilölle, apteekissa käynti, tavaran x hankkiminen ja koulutehtävän tekeminen”. Toisaalta joka aamu oon tajunnut miten nopeesti toi vaihto lähenee ja ajatellut, että haluan todella nauttia joka hetkestä, tehdä kaikkea, mitä rakastan ja olla mulle kaikista tärkeimpien ihmisten seurassa. 
 
Koko kesä on mennyt asioita hoitaessa. Vaihtoon kerrottiin liittyvän paljon paperihommaa ja asioiden hoitoa, mutta en ajatellut, että näin paljon. Silti missään vaiheessa se ei oo ärsyttänyt, enkä oo ajatellut, etten jaksaisi tehdä niitä, sillä joka asia on valmistautumista mun unelmaan. Mun mielestä on ihanaa, että hoidettavaa on paljon, sillä silloin oikeesti miettii tota vaihtoa ennalta käsin todella paljon ja valmistautuu siihen liittyviin asioihin myös henkisesti. 
 

Mitä kaikkea hoidettavaa tässä on nyt sitten ollut? Tuohon kysymykseen on mahdoton vastata, sillä en millään saisi kerättyä kaikkia asioita, mitä oon tehnyt. Yritin kirjoittaa joitain tärkeimpiä asioita ylös, että valmistautumisesta saisi jonkinlaista kuvaa. Näitä asioita oon hoitanut toukokuusta asti ja voin kertoa, että kesä meni nopeampaa kuin koskaan ja mun kalenteri oli hyvin pullollaan. Onneksi olin kesätöissä sellaisessa paikassa, missä ymmärrettiin tän asian tärkeys mulle ja oltiin hyvin yhteistyöhaluisia työvuorojen sopimisesta ja sain kaiken tehtyä miljoona kertaa paremmin ja helpommin, kuin luultavasti jossain muussa työpaikassa. Lisäksi ehdin myös asioiden hoitamisen lisäksi rentoutua ja nauttia kesästä.
 
Valmistautumiseen on liittynyt hyvin paljon paperityöt, erilaisten sopimusten ja hakemusten tulostaminen, täyttäminen, skannaaminen ja lähettäminen. Oon täytellyt hakulomakkeita, viisumihakemusta, tavoitelappua, apurahahakemuksia, rikosrekisteriotehakemusta, opintosuunnitelmaa ja vaihtosopimuksia. Onneksi näiden papereiden täyttäminen ei oo mikään maailman vaikein homma ja ainakin itse tykkään tuollaisista tehtävistä. 
Suoritin kesällä ruotsin kurssin, mikä vei paljon aikaa muutaman lähiopetustunnin lisäksi tehtävämäärän takia. Muistaakseni kurssissa oli yhteensä noin kaksitoista esseemuotoista tehtävää, joista suurimmassa osassa oli vielä suullinen osuus nauhoitettavana. Muiden kurssien suorittamisen suunnittelussa apuna on ollut opinto-ohjaaja ja opintopäällikkö, joiden kanssa on ollut yhteensä kolme tapaamista. Kurssien suorittamisen onnistumiseksi oon ollut yhteydessä moneen opettajaan ja sopinut suoritustavoista ja ajankohdista. Käyntejä ja tapaamisia on ollut myös esimerkiksi terveydenhoitajalla, missä olen kevään ja syksyn aikana käynyt yhteensä kuusi kertaa ottamassa rokotuksia ja saamassa ohjeistusta taudeilta suojautumisesta. Lisäksi to do -listaa ovat koristaneet ”turhemmat” tehtävät, kuten kirjojen palautus kirjastoon yms. 
 

Rokotteita olen ottanut yhteensä kuusi, joiden lisäksi kaksi tehosterokotetta sekä malarianestolääkityksen. Näiden lisäksi apteekista on saanut ostaa mukaan noin kolmekymmentä reseptivapaata lääkettä tai tuotetta. Lisäksi olen käynyt pankissa ja ollut sinne yhteydessä korttien vaihtojen merkeissä sekä käynyt poliisiasemalla kyselemässä rikosrekisteriotetta (jonka itseasiassa saakin netistä), sekä käynyt terveyskeskuksessa keuhkokuvassa ja verikokeissa. Olen myös hankkinut koululta suojaimia sekä metsästänyt kuumeisesti hoitovaatteita, jotka viimein tänään sain. Lisäksi olen tavannut kahta viime vuonna vaihdossa ollutta opiskelijaa, jotka ovat neuvoneet ja opastaneet aivan älyttömän paljon ja joita ilman vaihtoon lähtemisestä ei olisi tullut mitään.  
 
Kuten edellisestä listasta arvata saattaa, vaihtoon lähteminen ei ole ollut ilmaista. Vaatteita ja muita tarvikkeita (esim. silkkimakuupusseja, adaptereita, hamam-pyyhkeitä ym.) olen hankkinut kokonaisen varaston, enkä ole säästynyt yllättäviltä menoilta, kuten kannettavan tietokoneen hajoamiselta ja uuden ostamiselta. Rahaa on mennyt myös lentolippuihin ja hotelliyöhön ennen lentoa. Lisäksi huomattavia summia on mennyt lääkkeisiin ja rokotteisiin. Rokotteet ovat maksaneet yhteensä hieman alle neljäsataa euroa, reseptivapaisiin hankintoihin on kulunut toista sataa sekä pelkkä malarianestolääkitys neljän kuukauden ajalta maksaa viisisataa euroa. Toki rahaa on mennyt esimerkiksi paikasta toiseen kulkemiseen, mutta nämä kulut ovat huomaamattomampia, autoa kun muutenkin tankkaa jatkuvasti. 

Vielä tekemistä on paljon, esimerkiksi pari koulutehtävää, viimeiset hankinnat, pakkauslistan teko sekä itse pakkaaminen. Oon kuitenkin tosi tyytyväinen siihen, miten paljon oon saanut aikaan ja miten kaiken stressin keskellä oon saanut joka päivä ihan hurjasti suoritettua tehtäviä. Joka päivä lähdön lähestyessä stressi tuntuu lisääntyvän, mutta toisaalta iltaisin haluan rauhoittua ja olla kiitollinen kaikista asioista, mitä pian jään kaipaamaan. Koska reissuun valmistautumisesta riitti asiaa, ajattelin jättää fiiliksiä ja ajatuksia vielä yhteen postaukseen ennen lähtöä. Kuusi päivää jäljellä, stay tuned!