Deittailu amerikkalaisen kanssa.
Amerikkalaisten deittailutavat ansaitsevat oikein oman kirjoituksensa, sen verran mielenkiintoista hommaa on ollut täällä seurata. Toki täälläkin ensi treffeillä istuskellaan usein vaivaantuneena kahvilassa, mutta muuten yhtäläisyydet tahtovatkin jäädä siihen. Seurustelu tuntuu olevan useammin ”sen oikean” etsimistä, kuin vain päämäärätöntä yhdessä hengailua. On yleistä, että pariskunnat tapaavat toisensa jo nuorena ja omallekin kohdalleni on osunut jo useampi high school sweethearts pari. Monet parit myös avioituvat nuorina, ja lapsetkin on saatettu maailmaan ennen kolmeakymppiä. Bilettäjiä sattuu joukkoon aina, mutta yleisesti ottaen täällä ihmiset tuntuvat olevan paljon perhekeskeisempiä.
Aloitetaan vaikka jo siitä, miten deittikumppani täällä löydetään. Monet tosiaan tapaavat toisensa jo koulussa ollessaan. Koulujen puolesta on tarjolla paljon muutakin toimintaa kuin tunneilla istumista, kuten tv-sarjoista olemme saaneet nähdä. Drama clubs, sport teams, marching bands… Jokaiselle löytyy jotakin. Mutta ellei kumppania löydy koulun kautta, ovat amerikkalaiset meitä paljon avarakatseisempia. Täällä on ihan normaalia aloittaa juttutuokio ruokakaupassa tai salilla ventovieraiden kanssa. Poikaystävänikin totesi aiheesta keskustellessamme, että ”How does anyone ever meet anyone in Finland, if you guys don’t do smalltalk?”. No niinpä.
Kun sitten kohteen puhelinnumero on onnistuttu saamaan ja ensimmäiset treffit on sovittu, alkaakin kunnon pyöritys. Kahvila on tosiaan täälläkin yleinen treffipaikka, mutta vaihtoehtojahan löytyy. On akvaarioita, huvipuistoja, pelihalleja, museoita, valtavia puistoja erilaisine aktiviteetteineen, luisteluratoja, minigolffia, keilausta ja mitä erikoisempia tapahtumia. Ulkona syöminenkin on täällä niin halpaa, etteivät illallistreffit aiheuta kovin suurta lovea budjettiin. Nopeasti alkaa perus kahvittelut tuntumaan tylsälle vaihtoehdolle.
Mutta niin, se budjetti. Kalliiksi tulee kyllä deittailu täällä pidemmän päälle, miehille nimittäin. Amerikkalaisiin tapoihin kuuluu ehdottomasti, että mies tarjoaa, ihan kaiken siis. Naiset täällä tuntuvat olevan sitä mieltä, että on ehdottomasti törkeyden huippu jos kuluja pitäisi alkaa puolittelemaan. Vastaavasti miehet pitävät miehenmittana sitä, miten näyttävää meininkiä pystyvät kumppanilleen tarjoamaan. Näin suomalaisena onkin kestänyt kovin pitkään totutella tähän meininkiin, meille kun on opetettu vähän tasavertaisempaa mallia.
Kuluttamiskulttuuri tuntuu täällä oikein kulminoituvan erilaisten vuosipäivien ja muiden juhlapäivien ympärille. Ystävänpäivänä ei täällä muisteta ystäviä ollenkaan, vaan päivä on täysin pyhitetty parisuhteille. Työpaikoille lähetellään paljon kukkalähetyksiä, naiset käyvät laittautumassa kampaajalla ja illalla nautitaan yhdessä pitkään odotettu parempi ravintolaillallinen. Amerikkalaiset myös näyttävät tunteitaan julkisesti paljon enemmän, joten suomalaisen silmissä meno oli jo aika siirappista monessakin kuppilassa viime ystävänpäivänä. Telkkarista tuttu perinteinen ystävänpäivänä kosiminenkin tuntuu olevan täällä ihan oikea juttu.
Perheen tapaaminen on täällä tärkeä osa parisuhteen etenemistä. Vanhemmat arvioivat deittikumppaneita yleensä aina jo pidemmälle ajatellen. Täällä on hyvin yleistä, että vuoden tai parin seurustelun jälkeen kihlat on jo vaihdettu ja häiden suunnittelu on täydessä vauhdissa, mikäli molemmat osapuolet ovat täysi-ikäisiä. Eikä sulho tietenkään saa kosia ennen kuin oon pyytänyt kättä virallisesti tulevalta appiukolta.