Kulttuurit kulttuurin sisällä.

Meillä jokaisella on varmasti omat mielikuvamme siitä minkälaista on Amerikassa. Monille tulevat mieleen suurisuiset, roskaruokaa ahmivat himokristityt, jotka istuvat päivät pitkät telkkarin ääressä. Monilla on käsitys, etteivät amerikkalaiset tiedä mitään ympäröivästä maailmasta. Uutiskynnyksen iltapäivälehtiin ylittävät yleensä jutut, joissa päivitellään milloin kenenkin amerikkalaisjulkkiksen seonneen täysin. Netti on täynnä Walmarteissa napsittuja kuvia ”perusjenkeistä”, jotka pukeutuvat vähintäänkin kyseenalaisesti.

Mutta Amerikka on iso maa. Pelkästään Californiassa asuu noin 38 miljoonaa ihmistä, koko maassa noin 318 miljoonaa. Oman lisänsä tuovat lukuisat eri taustat joita ihmisillä on. Yleensä uusia ihmisiä tavatessa heti ensimmäisiin kuulemiini kysymyksiin kuuluukin ”what’s your race?” , jonka jälkeen paikalliset ovat ihmeissään etteikö muka mitään muuta löydy taustalta kuin suomalaista. Monen isovanhemmat tai vanhemmat kun ovat muuttaneet tänne jostain muualta eikä ole ollenkaan harvinaista, että taustalta löytyy italialaista, irlantilaista, japanilaista ja ecuadorilaista perimää, noin esimerkkinä. Californian väestöstä noin 40% on valkoisia, 38% latinoja ja 13% aasialaisia. Eikä näissä laskelmissa tosiaan ole edes huomioitu kunnolla ihmisiä, jotka ovat niin sanotusti ”mixed race”.

Omien kokemusteni perusteella valkoista taustaa(oli taustalla sitten norjalaista, saksalaista tai brittiläistä) olevat ovat niitä, jotka meillä usein mielletään perusamerikkalaisiksi. He eivät yleensä ole säilyttäneet perinteitään vanhempiensa tai isovanhempiensa kotimaista. Sen sijaan latino- ja aasialaisperheissä kulttuuriperinteet on säilytetty yleensä paljon näkyvämmin. Amerikkalaisten juhlapyhien lisäksi näissä perheissä vietetään muita perinteisiä juhlia ja valmistetaan perinteisiä ruokia niiden tyypillisten hampurilaisten ja piiraiden lisäksi. Tyypillinen meksikolais-amerikkalainen perhe on hyvin erilainen kuin ranskalais-amerikkalainen.

Myös viidenkymmenen osavaltion välillä on suuria eroja. Ajomatka Los Angelesista New Yorkiin on noin 4470km ja tälle matkalle mahtuukin jos jonkinlaista kylää ja kaupunkia. Aina aurinkoinen San Diego länsirannikolla on täysin erilainen paikka asua, kuin kunnon lumipyryjä saava New York. Amerikkalaiset itsekin muodostavat stereotypioita osavaltioiden välille. Länsirannikkolaiset pitävät itärannikkolaisia ylpeinä ja pidättyväisinä, eteläisiä osavaltioita sen sijaan vanhoillisina ja rasistisina. Länsirannikon pohjoisosissa sijaitsevaa Oregonia pidetään tällä hetkellä ainakin Californiasta katsottuna hipster-osavaltiona, jonne muuttaa pääasiassa luomua syöviä maailmanparantajia. Eteläinen California sen sijaan on tunnettu rantapummeistaan.

Itsessäni tämä monikirjoisuus herättää lähinnä fiiliksiä siitä, kuinka tärkeänä pidän säilyttää omia suomalaisia tapojani täällä. On ihanaa käydä istumassa iltaa pienellä jazz-klubilla tai piipahtaa tuttavien illanistujaisissa, joissa kuunnellaan perulaista kansanmusiikkia niin kovalla ettei koko naapurusto varmasti nuku. Silloin tällöin on kuitenkin mukavaa piipahtaa läheisessä Ikeassa hakemassa puolukkahilloa illalla tehtävien pinaattilettujen seuraksi.

 

Kulttuuri Suosittelen Uutiset ja yhteiskunta

Sosiaalinen elämä Suomeen päin.

Jo ennen tänne tuloa osasin aavistella, että oman ystäväpiirin rakentaminen vieraassa maassa voi osoittautua vähintäänkin haastavaksi. En kuitenkaan käsittänyt, kuinka haasteellista on säilyttää kontaktit Suomeen päin. Näin alkuun täytyy myös todeta, etten koskaan ole ollut sosiaalisimmasta päästä ja minulle on aina riittänyt muutama läheinen ystävä. Suomeen jääneet hyvät ystävät ovatkin pysyneet matkassa jo toista vuosikymmentä, eikä uusia ystäviä ole myöhempinä vuosina niinkään kertynyt. Kavereita on ilmaantunut silloin tällöin joko töiden tai koulun puolesta.

Kaksi läheisintä ystävääni ovat niin ikään reissanneet paljon, välillä lomaillen ja toiste ulkomailla asuen. Olemme myös reissanneet paljon yhdessä. Meidän kolmen piiri onkin pysynyt läheisenä kaikki nämä vuodet todennäköisesti juurikin tämän vuoksi. Ymmärrämme toistemme kaukomaiden kaipuuta, mutta myös sitä kuinka tärkeää on säilyttää läheiset ihmiset kontaktiverkossa. Niin ja onhan meillä paljon yhteistä muutenkin.

Kun muutin tänne vuosi sitten, yritin pitää yhteyttä vähän sinne sun tänne Suomen puolella. Vähitellen tuli kuitenkin huomattua, kuinka suhteiden ylläpitäminen toiselta puolen palloa on paljon haastavampaa ja aikaa vievempää, kuin jos molemmat osapuolet asuvat samassa maassa. Kavereille ei pystynytkään laittamaan tekstaria vähän väliä kalliiden hintojen vuoksi, eikä kaikilta löytynyt WhatsApp:n kaltaisia sovelluksia tai mielenkiintoa hankkia vastaavia. Skype toimii, mutta kymmenen tunnin aikaero toi soitteluun myös omat haasteensa. Kun toisilla olisi ollut aikaa jutella iltaisin, olin itse jo koulussa ja toisin päin.

Viestittelyt siis muuttuivat pian muotoon ”Noh, kerro kaikki!”, kun ei yhteyttä tullut pidettyä kuin parin viikon välein. Aiemmin oli kiva treffata kavereiden kanssa kahvin merkeissä silloin tällöin ja purkaa kuulumisia hieman enemmänkin. Pitkien mailien kirjoittaminen kävi jossain vaiheessa melko uuvuttavaksi, myönnetään. Iltaisin teki mieli ennemmin tutustua paikalliseen elämään ja rakentaa tänne uutta verkostoa, kuin istua koneen ääressä naputtelemassa. Muutama kuukausi tänne muuton jälkeen huomasinkin, että muutama kaverisuhde olikin jo hiipunut, kun ei kumpikaan osapuoli oikein jaksanut kirjoitella pitkiä viestejä.

Pidempien viestittelytaukojen aikana myös huomasin, että siellä koto Suomessa tapahtuu aika paljon parissa viikossa. Olen kyllä pyrkinyt seuraamaan uutisia lähes päivittäin, mutta silti arkielämä täällä oli kovin erilaista. En ollutkaan perillä tv-ohjelmista mitä Suomessa pyörii, en tiennyt mitä tapahtumia järjestettiin milloinkin, en tiennyt millainen sää oli ollut viime aikoina(suomalaisten lempipuheenaihe) enkä tiennyt mitä radiossa soitettiin. Enää en pystynytkään sopimaan leffa-, kahvittelu- tai keikkatreffejä kavereiden kanssa. Enää ei ollutkaan oikein mitään, mitä fiilistellä ja odottaa yhdessä. Huomasin, ettei enää ollutkaan mitään mistä keskustella kavereiden kanssa.

Nyt vuoden jälkeen ystäväpiiristä ovat jäljellä juurikin ne kaksi läheisintä ystävää. Ne joiden kanssa on aiemminkin ollut pidempiä hiljaisia aikoja ja sitten on taas jatkettu keskustelua siitä mihin jäätiin. On ihanaa päästä höpöttämään jonkun kanssa silloin tällöin suomeksi. On ihanaa, kun jollakulla on samat taustat, kuin missä itsekin olen kasvanut eikä jokaiseen keskusteluun tarvitse kuulua osiota ”what about in Finland; is it the same/why is it like that/that is weird” ja niin edelleen.

Summa summarum, olen todennut itselleni paljon sopivammaksi, etten yritä epätoivoisesti säilyttää kaikkia kaverisuhteita. Keskityn ylläpitämään suhteita niiden tärkeimpien ihmisten kanssa ja muodostamaan uusia suhteita täällä. Silloin tällöin on kiva kysellä muidenkin kuulumisia, mutten jaksa enää muodostaa aiheesta itselleni stressiä.

Suhteet Ystävät ja perhe