Sosiaalinen elämä Suomeen päin.
Jo ennen tänne tuloa osasin aavistella, että oman ystäväpiirin rakentaminen vieraassa maassa voi osoittautua vähintäänkin haastavaksi. En kuitenkaan käsittänyt, kuinka haasteellista on säilyttää kontaktit Suomeen päin. Näin alkuun täytyy myös todeta, etten koskaan ole ollut sosiaalisimmasta päästä ja minulle on aina riittänyt muutama läheinen ystävä. Suomeen jääneet hyvät ystävät ovatkin pysyneet matkassa jo toista vuosikymmentä, eikä uusia ystäviä ole myöhempinä vuosina niinkään kertynyt. Kavereita on ilmaantunut silloin tällöin joko töiden tai koulun puolesta.
Kaksi läheisintä ystävääni ovat niin ikään reissanneet paljon, välillä lomaillen ja toiste ulkomailla asuen. Olemme myös reissanneet paljon yhdessä. Meidän kolmen piiri onkin pysynyt läheisenä kaikki nämä vuodet todennäköisesti juurikin tämän vuoksi. Ymmärrämme toistemme kaukomaiden kaipuuta, mutta myös sitä kuinka tärkeää on säilyttää läheiset ihmiset kontaktiverkossa. Niin ja onhan meillä paljon yhteistä muutenkin.
Kun muutin tänne vuosi sitten, yritin pitää yhteyttä vähän sinne sun tänne Suomen puolella. Vähitellen tuli kuitenkin huomattua, kuinka suhteiden ylläpitäminen toiselta puolen palloa on paljon haastavampaa ja aikaa vievempää, kuin jos molemmat osapuolet asuvat samassa maassa. Kavereille ei pystynytkään laittamaan tekstaria vähän väliä kalliiden hintojen vuoksi, eikä kaikilta löytynyt WhatsApp:n kaltaisia sovelluksia tai mielenkiintoa hankkia vastaavia. Skype toimii, mutta kymmenen tunnin aikaero toi soitteluun myös omat haasteensa. Kun toisilla olisi ollut aikaa jutella iltaisin, olin itse jo koulussa ja toisin päin.
Viestittelyt siis muuttuivat pian muotoon ”Noh, kerro kaikki!”, kun ei yhteyttä tullut pidettyä kuin parin viikon välein. Aiemmin oli kiva treffata kavereiden kanssa kahvin merkeissä silloin tällöin ja purkaa kuulumisia hieman enemmänkin. Pitkien mailien kirjoittaminen kävi jossain vaiheessa melko uuvuttavaksi, myönnetään. Iltaisin teki mieli ennemmin tutustua paikalliseen elämään ja rakentaa tänne uutta verkostoa, kuin istua koneen ääressä naputtelemassa. Muutama kuukausi tänne muuton jälkeen huomasinkin, että muutama kaverisuhde olikin jo hiipunut, kun ei kumpikaan osapuoli oikein jaksanut kirjoitella pitkiä viestejä.
Pidempien viestittelytaukojen aikana myös huomasin, että siellä koto Suomessa tapahtuu aika paljon parissa viikossa. Olen kyllä pyrkinyt seuraamaan uutisia lähes päivittäin, mutta silti arkielämä täällä oli kovin erilaista. En ollutkaan perillä tv-ohjelmista mitä Suomessa pyörii, en tiennyt mitä tapahtumia järjestettiin milloinkin, en tiennyt millainen sää oli ollut viime aikoina(suomalaisten lempipuheenaihe) enkä tiennyt mitä radiossa soitettiin. Enää en pystynytkään sopimaan leffa-, kahvittelu- tai keikkatreffejä kavereiden kanssa. Enää ei ollutkaan oikein mitään, mitä fiilistellä ja odottaa yhdessä. Huomasin, ettei enää ollutkaan mitään mistä keskustella kavereiden kanssa.
Nyt vuoden jälkeen ystäväpiiristä ovat jäljellä juurikin ne kaksi läheisintä ystävää. Ne joiden kanssa on aiemminkin ollut pidempiä hiljaisia aikoja ja sitten on taas jatkettu keskustelua siitä mihin jäätiin. On ihanaa päästä höpöttämään jonkun kanssa silloin tällöin suomeksi. On ihanaa, kun jollakulla on samat taustat, kuin missä itsekin olen kasvanut eikä jokaiseen keskusteluun tarvitse kuulua osiota ”what about in Finland; is it the same/why is it like that/that is weird” ja niin edelleen.
Summa summarum, olen todennut itselleni paljon sopivammaksi, etten yritä epätoivoisesti säilyttää kaikkia kaverisuhteita. Keskityn ylläpitämään suhteita niiden tärkeimpien ihmisten kanssa ja muodostamaan uusia suhteita täällä. Silloin tällöin on kiva kysellä muidenkin kuulumisia, mutten jaksa enää muodostaa aiheesta itselleni stressiä.