Uusi alku.

Ulkona sataa. Ensimmäistä kertaa muutamaan kuukauteen. Viikkoja kestänyt hiostava ilma on vihdoin helpottamassa edes hetkeksi. Kunnon ukkosta emme saaneet vieläkään, mutta parin kuukauden päästä siihenkin pitäisi tulla muutos jos edellisvuoteen on uskominen. Nyt kesä on ”parhaimmillaan” eli päivisin lämpötilat hipovat neljääkymmentä astetta.

Sadepäivä toimi hyvänä tekosyynä viettää enemmän aikaa koneen äärellä ja laittaa viimein blogi pystyyn. Kuluneen vuoden aikana olen huomannut kaipaavani tilaa, jonne voin purkaa täällä asumiseen liittyviä ajatuksia. Perheelle ja ystäville on tietysti nytkin tullut laiteltua viestiä vähän väliä, mutta joistain asioista olisi helpompaa kirjoittaa enemmän päiväkirjamaiseen pohtivampaan sävyyn. Hyvänä motivaattorina kirjoittamiselle toimii myös oman kielitaidon ylläpitäminen. Vaikka olenkin asunut rapakon takana vasta vuoden verran, olen huomannut suomen kielen taitojeni heikentyneen. Lyhyissä maileissa ja tekstareissa tulee usein käytettyä epämääräistä puhekielen ja englannin sekoitelmaa, ja kun ei täällä ole ketään suomea osaavia puhekumppaneita niin hurjasti on kieli heikentynyt.

Mutta, lyhyt esittely olisi varmaan hyvin paikallaan näin ensimmäisessä päivityksessä.

Olen siis paljasjalkainen, kolmeakymppiä lähestyvä helsinkiläinen neito, joka muutti rapakon taakse Kaliforniaan reilu vuosi sitten. Vähitellen maa on alkanut tuntua jo enemmän kodilta, mutta paljon sen eteen on saanut tehdä töitä. Alunperin tulin tänne opiskelujen vuoksi, mutta nyt elämä on vienyt mennessään ja näyttää siltä, että saatan olla jäämässä tänne pysyvästi. Lopulliset ratkaisut selviävät seuraavana keväänä, kun nykyinen viisumi menee umpeen. Tällä hetkellä päiväni kuluvat töitä etsiessä ja odotellessa kutsua työhaastatteluihin. Iltaisin tuleekin sitten käytyä viihteellä tai vietettyä rauhallisia koti-iltoja poikaystävän kanssa.

Katsotaan nyt miten tämä homma lähtee käyntiin ja innostuuko joku näitä turinoita lukemaankin. 🙂