Oikeasti köyhä

Köyhyys näyttää olevan aika joustava käsite nykyään. Vaikea sanoa, että onko se tosiaan niin et osalle ”köyhyys” on oma valinta ja toiset ovat köyhiä pakosta. Ehkä sillä pakosta köyhälläkin ois elämän varrella ollut valintoja, jotka ois mahdollistaneet paremmat tulot myöhemmin. Näistä Hesarin jutussa olevista ainakin kaikki vaikuttavat sellaisilta, jotka ovat itse valinneet ”köyhyyden”. http://www.hs.fi/raha/a1305902593039

Itse valitsin ”köyhyyden”. Äitikin kysyi jossain vaiheessa että koska lakkaan leikkimästä köyhää. Vielä en ole lopettanut, kun olen jotenkin pärjännyt ja ollut ns. onnellinen köyhä. Kyllähän se rahan puute välillä rassaa, mutta kuten yksi ystäväni usein sanoo: asioilla on tapana lutviutua.

Täällä Tansaniassa isolla osalla porukkaa ei oikeasti ole valinnanvaraa missään elämän vaiheessa; synnytään ja kuollaan köyhinä vaikka kuinka siinä välissä yrittää tilannettaan parantaa. Iso osa on jo niin tottuneita tilaansa, etteivät edes osaa haaveilla mistään paremmasta. Monet tulevat tänne vapaaehtoistyöhön tai muuten auttamaan köyhiä. Aika shokki on se, että monet eivät sitä apua juurikaan halua. Tai siitä avusta on hyvin lyhyesti iloa kenellekkään.

Jos annat köyhälle rahaa, hän aika todennäköisesti tuhlaa sen samantien. Ja kun sanon että tuhlaa, niin tarkotan sellaista, mitä me länsimaalaiset katsomme tuhlaukseksi. Sillä rahalla ostetaan jotain pidemmän päälle täysin hyödytöntä tai tarpeetonta. Blingblingiä päälle, rannekello, kosketusnäyttöpuhelin, käydään raflassa syömässä tai juodaan kavereiden kanssa pois. Kahden päivän päästä ei ole penniäkään jäljellä annetusta rahasta ja eletään taas pelkällä ugalilla ja kastikkeella. Mutta niin se vaan on, oikeasti köyhä ei halua näyttää köyhältä, ja kun sitä rahaa saadaan se käytetään johonkin sellaiseen mikä parantaa omaa imagoa muiden silmissä. Ei siihen mistä olisi oikeasti pidemmän päälle hyötyä tai tarpeelliseen.

Ex-miesystäväni pyysi minua ostamaan Suomesta hänelle kosketusnäyttöpuhelimen. Hänellä ei ole asuntoa ja kaikki rahat menee samantien. Hiljaisina turistiaikoina ei ole rahaa edes ruokaan. Ostin puhelimen ja tiesin, ettei hän sitä ikinä maksa, mutta hänen silloinen puhelimensa oli jo rikki, niin aattelin, et tuleepahan tarpeeseen, vaikkei hän kosketusnäyttöpuhelinta tarttekaan, kun käyttää sitä vaan puheluihin ja tekstareihin. No olihan se imagokysymys. Mutta jumankauta ei mennyt ku kaksi viikkoa, niin hän oli myynyt sen puhelimen eteenpäin ja käyttänyt kaikki rahat johonkin. Oishan se pitänyt arvata, mutta kyllä se hiukan pisti harmittamaan, kun olin kiertänyt kauppoja Suomessa ja etsinyt sopivaa puhelinta. Totesin, että sepä se oli sitten viimeinen puhelin, jonka ostin.

Rahan antamisesta ei siis ole mitään hyötyä enempikin haittaa, kun sitten sitä ajatellaan että aina on joku antamassa rahaa ja sen voi samantien haaskata ja sitä jostain vaan tulee lisää. Monella kundilla on useampi rakastunut länsimaalainen ”tyttöystävä”, jotka lähettää rahaa ja ostavat tietokoneet ja puhelimet jne. Monta tapausta vierestä seuranneena, ihmettelen vain että aika sokeita monet naiset ovat ja uskovat kaikenmaailman jutut. Mutta mikäs minä olen heitä arvostelemaan,. Rakkautta he etsivät ja kyllä niitä kieroilijoita ja vedättäjiä löytyy länsimaistakin.

Okei, mutta jos ei kannata antaa rahaa, niin mitä sitten vois tehdä. Monet sanovat, että pitää auttaa ihmisiä auttamaan itseään. Mutta sekin on hemmetin vaikeeta. Välillä tuntuu siltä, että hakkaa päätään seinään ja haluaa luovuttaa. On sovittu et mitä tehtäis ja miten edettäis. Jees jees, näin tehdään ja kyllä ollaan sitouduttu tähän. Ensimmäisessä tapaamisessa on 20 ihmistä, joista neljäsosa tulee puoli tuntia myöhässä. Toisessa tapaamisessa on 12 ihmistä, joista puolet ilmaantuu tunnin päästä. Kolmannessa on enää 3 ja alkaa tuntua turhalta jatkaa.  No ei anneta heti periksi, kokeillaan jotain muuta. Sovitaan tapaaminen. Kukaan ei ilmaannu paikalle, kun on naapurin hautajaiset. Soittiko kukaan ja kertoi, etteivät ehdi? Ei todellakaan.

Parasta tässä kaikessa on se, että kun järjestät esim. koulutuksen, pitää ihmisille maksaa että he tulevat paikalle. Eivätkä he pyydä jotain vaatimatonta ruokarahaa tai matkakulukorvausta vaan usein pyydetään koko viikon palkan verran. Tähänkö heidät on opetettu? Järjestetään koulutus, josta länsimaissa saisi pulittaa satasen tai kaksi, jos ei jopa tonnin, niin täällä annetaan rahaa, jotta ihmiset saadaan paikalle. Ei helkkari. Pysykööt köyhinä.

Ei vaiskaan. Suomalaisella sisulla eteenpäin vaan ja uusia yrityksiä. Mut pidän vähän taukoa auttamisesta ja nautin onnellisen köyhän elämästäni ja punon vaikka kookosköyttä.