Halusin edellisen lyhyen tekstin jälkeen kirjoittaa vielä vähän omista tuntemuksistani täällä Pietarissa ja ylipäänsä vaihdossa olosta. Olen niin onnellinen, että lähdin vaihtoon ja valitsin Pietarin kohteekseni. Voisin mennä vielä myöhemmin minne tahansa muualle vaihtoon, mutta Pietari minun oli pakko kokea. Pietarissa olo on tuntunut niin luonnolliselta ja hyvältä, etten voi edes uskoa sitä. Ennen vaihtoon lähtöä ajattelin jopa, että kestänköhän viittä kuukautta Venäjällä. Nyt ajattelen vain, miten voisin olla täällä vielä pidempään. Viimeiset kuukaudet ennen lähtöä Suomessa olin aika onneton ja puhditon, mutta täällä olen ollut paljon iloisempi ja innostuneempi asioista. Olen tutustunut täällä ihaniin ja hauskoihin ihmisiin, näen sukulaisiani usein ja nautin kaupungin kauneudesta. Kaikki vaan on niin huoletonta, kun Suomi-elämä on ikään kuin off-asennossa. Samalla kuitenkin ajattelen aina välillä, ettei tämä vaihto tule kestämään ikuisuutta. Sitten iskeekin ahdistus. Mitä teen, kun minun pitää palata Suomeen? Palaanko taas samaan synkkään olotilaan? Suurin syy epävarmuuteen on vielä epämääräiset suunnitelmat syksyä ja tulevaa vuotta varten. Kunhan vain tietäisin, mitä aion tehdä, tiedän, etten ahdistuisi niin paljon. Suurimman osan ajasta kuitenkin yritän sulkea tätä ajatusta pois mielestä, ja keskityn vaan nauttimaan täällä olosta, koska ei ole mitään järkeä kuluttaa näin mahtavaa aikaa murehtimalla. 

Maailman paras ikkunanäkymä. Olen vakuuttunut, että ihmisen hyvinvointia edistää merinäköala kodin ikkunasta 😉 Kuvituksena asiaan heikosti/ei ollenkaan liittyviä kuvia.

Kuitenkin, tarkoituksenani oli kai sanoa, että kannattaa lähteä vaihtoon, jos vain suinkin on mahdollista. Minä en ainakaan kadu.