Huomenna koittaa aika jättää Suomi taakse hetkeksi ja astua Venäjälle vievän junan kyytiin. Olen ollut viimeisen viikon jo ajatuksen tasolla Pietarissa, en jaksaisi odottaa että pääsen jo lähtemään! En edes ole jännittänyt lähtöä, olen vain ollut innoissani. Mikä on aika outoa sillä jännitän muuten kyllä monia asioita. Tulen opiskelemaan Pietarissa kansainvälisten suhteiden laitoksella, mikä vähän arveluttaa, sillä en varsinaisesti ole opiskellut Tampereella vastaavia opintoja. Mutta mikä voisi olla ajankohtaisempi opiskeltava asia tällä hetkellä kuin Venäjän ulkopolitiikka? Niinpä. Jotkut ovat myös kysyneet, pelottaako minua mennä Venäjälle tässä poliittisessa tilanteessa. En kuitenkaan näe tilannetta uhkaavana Pietarissa oleskeluun, ja huomattavasti suurempana uhkana pidän maan liikennekulttuuria….
Muutin pois Tampereen asunnostani viikko sitten, ja siitäkin tuntuu olevan jo pieni ikuisuus. Samalla jouduin sanomaan heipat maailman parhaalle tyypille, jonka kanssa vietimme tiiviit seitsemän kuukautta asuen yhdessä yhden huoneen yksiössä. Pahoin pelkään, että koska asuminen tämän ihanan kanssa oli niin kivaa, mikä tahansa minua sitten odottaakin Pietarin asuntolassa, se tulee olemaan todellinen reality check.Tuntuu ihan absurdilta, ettei minulla ole enää asuntoani Tampereella, vaan ainoa kotini on tällä hetkellä vanhempieni luona. No, mutta asuntola ja tätini koti odottavat Pietarissa, ja pian nähdään, kummassa niistä tulen viettämään enemmän aikaa.