Kaiken maailman pelejä.

Huomasin tänään, että olen erittäin huono häviäjä. Olen yleensä reilu muita ihmisiä kohtaan, enkä myöskään ole kateellinen ihminen, mutta tänään pelatessani lautapeliä poikaystäväni ja hänen veljensä kanssa olin suorastaan monsteri. Sinä hetkenä kun huomasin, että peli ei tule päättymään voittooni, aloin kiukuttelemaan ja pelaamaan erittäin epäreilusti (varastin pisteitä). Käytin myös hyväksi sitä että poikaystäväni ja hänen veljensä on opetettu olemaan kilttejä naisia kohtaan, joten he antoivat minun huijata. Pelin päätyttyä olin aika nolostunut käytöksestäni..

Aloin miettimään miksi tällainen pieni typerä juttu tuo huonoimmat puolet minusta esiin? Lautapelit? Tai siis, tässähän pitäisi olla jo aikuista ja olla ottamatta stressiä pienistä asioista? Mutta sitten taas ajattelin, että ehkä se onkin se pointti. Kaikki aina toitottavat (ainakin mulle), että älä ota stressiä ja ole ihan rennosti ja ei saa olla itsekäs ja pitää olla rehti ja reilu ja rehellinen ja reipas ja vaikka mitä. No mähän olen. Tai yritän ainakin parhaani mukaan olla. Ja varmasti hyvin moni meistä tekee samoin. Aikuisten on vain pakko olla aikuisia ja nähdä, toisin kuin lapset, että asiat ei aina mene miten itse haluaisi niiden menevän. 

Tuli vain mieleen, että ehkä välillä on ihan hyvä heittäytyä ihan lapseksi ja päästää sitten vaikka höyryjä pihalle lautapelien kera. Nimittäin kukaan ei nimeä huonoksi ihmiseksi, jos olet vain huono häviäjä. Sille vain nauretaan myöhemmin.