Opiskelijan ihanaa kamalaa elämää..

Can’t live without it, can’t live with it. Näin ajattelen opiskelusta.

Kevätlukukausi alkoi kaksi viikkoa ja opiskelun sivuoireet alkavat jo näkyä: väsymys, uupumus, olkapäiden jatkuva jumitus, silmien särky (juujuumennäänlääkäriin..), torkkuminen luennoilla, jatkuva nälkä (liittyy mulla kai jotenkin stressiin..), stressi ja onnellisuus. 

Kirjoitusten jälkeen pari vuotta sitten tuntui, että pääsykoekirjat olivat viimeinen asia, mitä halusi edes ajatella. Silloin ajatteli vain, että eikö tän pitäny nyt loppua? Asenne näkyikin tuloksissa, en päässyt sinä vuonna yliopistoon. Aloitin työt ja vietin normaalia työläisen elämää melkein vuoden verran: aamulla töihin, illalla kotiin, syö, katso telkkaria, mene nukkumaan ja sitten kaikki uudestaan. Alussa se tuntui vapauttavalta: nimittäin kun työpaikalta lähtee niin se on sitten siinä, kotona ei tarvitse tehdä enää mitään älyllisesti haastavaa. Voi vain rentoutua. Mutta..

Jossain vaiheessa koko juttu alkoi vain tympimään. Suoraan sanottuna, oli TYLSÄÄ. Aloin lukea, leipoa ja kutoa. Rupesin tekemään kaikkea, ettei vain tarvitsisi nyhvätä sohvalla. Suoraan sanottuna, minulla oli tolkuton ikävä kouluun. Siihen turvallisuuden tunteeseen, mikä tulee kun on koululaitoksen seinien sisäpuolella. Keväällä, kun pääsykoekirjat julkistettiin, olin nenä kiinni kirjassa aina kun pystyin. Silloin vasta tajusin, kuinka paljon olin opiskelua ikävöinyt. Viime syksynä pääsin siis yliopistoon.

Tänään muistin viimevuotisen innostuksen päästessäni takaisin oppimaan. Lukiessani Englannin kirjallisuuden historiaa, kirosin sitä kuinka silmiini särkee, kuinka kolmaskaan kuppi kahvia ei saa keskittymään paremmin ja kuinka olkapäätkin ovat hurjan kipeät. Mietin vähän aikaa, että ehkä pitäisi antautua ja mennä katsomaan telkkaria.. mutta sitten mietinkin, että mitäs Jane Austenista sanotaan Romantismin aikaisena kirjailijana.  Ja niin lukeminen jatkui.  

Joillekin opiskelu ei sovi. Mutta minulle opiskelu on kuin olisin saanut seitsemän vuotta lisäaikaa aloittaa oikea elämä. Ja nyt nenä takaisin kiinni kirjaan!