Kinkkupiirakka!

hpim0549.jpg

Kokeilin pari viikkoa sitten tehdä kinkkupiirakkaa (mainittakoon, että en ole hirveän hyvä suolaisen ruoan tekijä…) ja olin jopa aika yllättynyt sen onnistumisestani! Tässä siis, miten se tapahtui:

KINKKUPIIRAKKA
 

Pohjalle:

150g margariinia tai voita sulatettuna  (jäähtyneenä)

2,5-3dl vehnäjauhoja 

1rkl kylmää vettä (tai oikeastaan tarpeen mukaan =))

1/2tl suolaa

Laita nämä kaikki piirakkavuoan pohjalle ja sekoita ne hyvin. Sitten kun ne on taikinamaisessa muodossa, levitä se pohjalle ja painele tasaiseks. Vuoka voi nyt jäädä odottelemaan.

Täyte:

1 sipuli

200-250g Ylikypsää saunapalvikinkkua (pizzasuikaleet ei ole yhtä hyviä)

1tlk herkkusieniviipaleita

3 kananmunaa

1dl ranskankermaa

1dl ruokakermaa  (näidenkin kanssa voi sooloilla, riippuen mistä tykkää)

1/2ps juustoraastetta (emmental käy hyvin) (sanottakoon myös, että en ole itse juuston fani, siksi laitoin vain puoli pussia, mutta jos tykkää niin voi sinne laittaa koko pussinkin)

mausteet: mustapippuri, suola (vähemmän), sitruunapippuri

Ruskista sipulipalat. Viipaloi kinkku pieniksi paloiksi ja sekoita herkkusienien ja sipulin kanssa. Laita tämä seos vuokaan pohjan päälle.

Nyt ota kulho missä sekoitat kananmunat, ruokakerman, ranskankerman ja PUOLET juustosta. Kaada tämä täyte kinkkuherkkusienisipulitäytteen päälle tasaisesti. 

Sitten ripottele loput juustoraasteesta pinnalle tasaisesti, jotta juusto sulaisi hyvin uunissa.

Mausteita voi laittaa päälle tuntuman mukaan. Pistin itse niin että pinta oli aika täynnä pieniä mustia pippuripilkkuja =)

Koristeeksi voi laittaa kirsikkatomaatin puolikkaita tai paprikan paloja. 

Sitten vaan uuniin 200 astetta, noin puoli tuntia tasalämmöllä. 

Viereen tein fetasalaattia, jossa on melonia, viinirypäleitä, kirsikkatomaattia, kurkkua, salaattia ja fetaa.

Ja hyvää tuli! =)

 

Hyvinvointi Ruoka ja juoma Mieli

Opiskelijan ihanaa kamalaa elämää..

Can’t live without it, can’t live with it. Näin ajattelen opiskelusta.

Kevätlukukausi alkoi kaksi viikkoa ja opiskelun sivuoireet alkavat jo näkyä: väsymys, uupumus, olkapäiden jatkuva jumitus, silmien särky (juujuumennäänlääkäriin..), torkkuminen luennoilla, jatkuva nälkä (liittyy mulla kai jotenkin stressiin..), stressi ja onnellisuus

Kirjoitusten jälkeen pari vuotta sitten tuntui, että pääsykoekirjat olivat viimeinen asia, mitä halusi edes ajatella. Silloin ajatteli vain, että eikö tän pitäny nyt loppua? Asenne näkyikin tuloksissa, en päässyt sinä vuonna yliopistoon. Aloitin työt ja vietin normaalia työläisen elämää melkein vuoden verran: aamulla töihin, illalla kotiin, syö, katso telkkaria, mene nukkumaan ja sitten kaikki uudestaan. Alussa se tuntui vapauttavalta: nimittäin kun työpaikalta lähtee niin se on sitten siinä, kotona ei tarvitse tehdä enää mitään älyllisesti haastavaa. Voi vain rentoutua. Mutta..

Jossain vaiheessa koko juttu alkoi vain tympimään. Suoraan sanottuna, oli TYLSÄÄ. Aloin lukea, leipoa ja kutoa. Rupesin tekemään kaikkea, ettei vain tarvitsisi nyhvätä sohvalla. Suoraan sanottuna, minulla oli tolkuton ikävä kouluun. Siihen turvallisuuden tunteeseen, mikä tulee kun on koululaitoksen seinien sisäpuolella. Keväällä, kun pääsykoekirjat julkistettiin, olin nenä kiinni kirjassa aina kun pystyin. Silloin vasta tajusin, kuinka paljon olin opiskelua ikävöinyt. Viime syksynä pääsin siis yliopistoon.

Tänään muistin viimevuotisen innostuksen päästessäni takaisin oppimaan. Lukiessani Englannin kirjallisuuden historiaa, kirosin sitä kuinka silmiini särkee, kuinka kolmaskaan kuppi kahvia ei saa keskittymään paremmin ja kuinka olkapäätkin ovat hurjan kipeät. Mietin vähän aikaa, että ehkä pitäisi antautua ja mennä katsomaan telkkaria.. mutta sitten mietinkin, että mitäs Jane Austenista sanotaan Romantismin aikaisena kirjailijana.  Ja niin lukeminen jatkui.  

Joillekin opiskelu ei sovi. Mutta minulle opiskelu on kuin olisin saanut seitsemän vuotta lisäaikaa aloittaa oikea elämä. Ja nyt nenä takaisin kiinni kirjaan!

Suhteet Oma elämä Mieli Opiskelu