Yksinäinen taapertaja

Olen lukenut paljon viime aikoina ihmisten blogeja. Etenkin seurannut blogeja, jotka ovat toteuttaneet unelmansa, rohkeudesta toteuttaa itseään. Blogeja, jossa ihminen on rohkeasti kiskaissut itsensä irti tutusta ja turvallisesta oravanpyörästä. Kuinka rohkeita he ovat olleet, mistä he ovat saaneet voimaa tehdä sen?  En voi muuta, kun ihmetellä, kuinka he pystyivät muuttamaan elämänsä ihan kokonaan.  Minkä hinnan he maksoivat? Kannattaako? Paljon herää kysymyksiä, jotka jäävät ilman vastauksia. Ja suurin kysymys, miksi minä en pysty?

Olen miettinyt, kun nainen tulee kypsään ikään, niin johtuuko se siitä, että alkaa miettimään elämää vähän lähemmin, tarkemmin. Vai onko minussa ohjelmointivirhe, kun olen tyytymätön elämääni, vaikka toisten näkökulmasta katsottuna; sinullahan on kaikki, mitä valitat?  Kuinka haluan elää loppuelämäni? Kuinka voin saavuttaa onnen? Mitä siihen tarvitaan, että olisin onnellinen? Miksi tunnen itseni oman elämäni suorittajajaksi? Miten minusta on tullut tällainen rutiiniperse , miksi en voi tyytyä täähän, mitä olen saavuttanut? Miksi olen onneton? Loputtomia kysymyksiä, ilman vastauksia. 

Onkohan tämäkin kirjoittaminen tänne yritys löytää itsensä jälleen ja tie,jossa olisi hyvä olla . Vastauksien hakemista loputtomiin kysymyksiin. Ehkä, en tiedä.

En ole blogikirjoittaja, enkä edes tiedä, kuinka omaani lähtisin kirjoittamaan. Mutta ehkä tämä aukeaa matkan varrella… nyt vain on paha olla. 

 

 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *