Kevätkoti 10 kuvaa + pieni aamutarina

KMN_5022.JPG

KMN_5023.JPG

KMN_5024.JPG

KMN_5025.JPG

KMN_5030.JPG

KMN_5032.JPG

KMN_5033.JPG

KMN_5038.JPG

KMN_5041.JPG

KMN_5042.JPG

Nukuin aamulla pommiin!

Käännyin katsomaan kellosta kuinka kauan saan vielä nukkua. Se oli 6.22! Vaikka sen piti soida jo 5.00. A-P-U-A! Ei ole tapahtunut ihan äskettäin. Soitto työkaverille, tuun myöhässä. Yhtäkkiä huomaan ettei niskat käänny toiseen suuntaan, koskee, auts. Ei ole tätäkään tapahtunut ihan äskettäin. Meikkaamaan, ripsiväri osuu poskeen, tietysti! Tulee aika vahvasti mieleen että tämä taitaa olla sellainen kamala perusmaanantai mistä kaikki puhuvat. On ihan hirveä nälkä, maha murisee mutta ei saa syödä, koska paasto, koska verikoe. Ei saa edes kahvia, koska paasto. Aargh. No nopeutti se ainakin tätä  p o m m i – aamua. Kuteet niskaan ja toivomus että kaikki tarvittava on mukana. Ainakin oli oikean värinen työpaita päällä, jes siitä! Linja-auto on iiiihan täysi, olisihan SE pitänyt arvata. Seisomapaikka siis. Mitähän sitä vielä tapahtuukaan.

Töissä sain kuitenkin työasiat kirittyä ennen verikokeeseen lähtöä ja kun kävelymatkalla sinne ja takaisin paisteli aurinko, niin alkoi päivä jo vaihtua plussan puolelle. Aamupala korjasi tilanteen lopullisesti ja nyt kun ollaan taaperon kanssa kotona ja kahvikuppi on nenän edessä niin tuntuu jo oikeasti siltä ettei tämä(kään) maanantai minua nujerra. Huolimatta siitä että se niska ei ole kääntynyt koko päivänä ja vähän jänskättää mitä tuleman pitää…

Eilen kuitenkin paistoi aurinko niin ihanasti sisällekin asti että intouduin kuvaamaan kotia. Kaivelin pitkästä aikaa Nikonin ja löysin taas ilon kuvaamiseen. Mielestäni saan sillä, huolimatta siitä että se on huomattavasti painavampi, paljon parempia ja ennenkaikkea elävämpiä kuvia. En osaa käsitellä tuota Olympusta, en löydä sen kanssa samaa säveltä ja se tuntuu aivan liian pieneltä. Luulen tai oikeastaan tiedän että siirryn taas vanhaan rakkaaseen Nikoniin pysyvästi. Oo, olen niin ikävöinyt tätä tunnetta kun kuvien ottamisessa on riemua ja on täysin tyytyväinen kuviinsa. 

Niitä siis kymmenen tässä postauksessa. 

Toivotaan huonon alun jälkeen parempaa loppua, itselläni se jatkuu tästä siten että otan tuon multasormitenavan messiin ja ryhdyn vaihtamaan hänen kanssaan kukkiin uudet mullat. Aika jees siis!

Ihanaa maanantaita!
Minna/lts

 

Kommentit (2)
  1. Silloin kun myöhästyy, niin myöhästyy kunnolla!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *