Life Time Story

9.1.2017 kahevi

Bloggaajaksi?

Sain joku aika sitten Keskipäivässä-blogilta haasteen jossa minun tulisi kertoa miksi ja kuinka aloitin bloggaamisen, sekä antaa lisäksi 10 vinkkiä aloittelevalle bloggaajalle. Sen kunniaksi, että tämän vuoden keväällä minulla tulee täyteen jo neljä blogivuotta, teen tämän haasteen.

Aloitin blogin kirjoittamisen äitiyslomalla vuonna 2013. Olen aina tykännyt kirjoittaa. Olen aloittanut nuorena mm. monta romaania, ollut kirjeenvaihdossa usean ihmisen kanssa ja pitänyt oikeastaan aina päiväkirjaa. Blogi onkin minulle julkinen päiväkirja, jota kuitenkin enemmän teen itselleni kuin muille. Teen sitä kirjoittamisen ilosta ja muistoksi itselle, toki aina plussaa on kiva palaute sekä tykkäykset, ja se että kenties saa lukijoiden päähän uusia ajatuksia tai tuotua lukijalle jonkun avun. Lisäksi, ehkä suurinkin syy alussa oli valokuvat. Hienojen otosten julkaisu. Nykyään emme ehdi kuvailemaan ihan samalla tahdilla joten blogin tyyli on muuttunut. Se on muuttunut muunkin kuin valokuvien suhteen. Se on hieman löytänyt punaista lankaa ja minä olen oppinut kirjoittamista. Omasta mielestäni. Blogi on kasvanut samaa tahtia minun kanssani ja olen siitä erittäin ylpeä. Nykyään useinkin mietin että josko olisi jo aika lopettaa, mutta aina juuri silloin tapahtuukin jotain joka sysää blogin takaisin syliini ja ajatuksiini. Saan kirjoittamisesta hyvän mielen, teen hyvän mielen postauksia, rakastan kuvata yksityiskohtia ja on oikein palkitsevaa lurauttaa painavia pohdintojaan tekstin muotoon, siispä jatkan vielä. Niin kauan kuin hyvältä tuntuu.

Vinkkejä aloittelijalle.

1. Selkeät ja tarpeeksi suuret kuvat
Itse en jaksa katsoa blogeja tai muitakaan sivuja joissa on pienet kuvat. Kuvista pitää saada selko. Kuvan laadulla on myös väliä.

2. Kuvien määrä suhteessa tekstiin
Jos postauksessa on sata kuvaa ja kolme lausetta tekstiä, niin minua ei kiinnosta. Kuvia voi olla myös liian vähän, tosin jo blogisi on vain tekstiä, niin asia on eri. Poikkeuksia kuvien määrään toki on, esimerkiksi postaus ’Joulumme’ voi sisältää periaattessa vain tunnelmakuvia, tai ’Loma Lapissa’ voi sisältää kuvien lisäksi vain pienet kuvatekstit. Poikkeus vahvistaa säännön.

3. Pidä teksti sujuvana ja otsikon vertaisena
Älä junnaa asiaa, ja koita olla toistamatta itseäsi. Vältä hymiöitä. Kerro myös siitä mitä otsikko lupaa. Älä petä otsikkoa.

4. Tarkista teksti aina ennen enteriä
Oikolue. Tarkista. Uudestaan ja uudestaan. Nappaa pois kirjoitusvirheet sekä turhat sanat ja selkeytä kappalejaot.

5. Tee blogista omasi
Älä matki muita, edes sitä omaa lempiblogia.

6. Pidä ulkoasu selkeänä
Älä sisällytä reunoille ja bannereihin liikaa. Tarpeeksi kuitenkin että lukija tietää minne hän on päätynyt.

7. Kirjoita siitä mistä aidosti haluat
Hyväksy erilaisuus ja ole aiheeseesi intohimoinen.

8. Kirjoita tarpeeksi aktiivisesti
Blogia ei todellakaan tarvitse päivittää muiden odotusten mukaan eikä pakolla, vaan oikean aiheen vuoksi. Kuitenkin jos postitustahti on kuukauden-kahden välein, eivät lukijat ehkä jaksa tulla käymään blogiasi tarkistamaan. Voit tarkastella kävijämääriäsi mm. Google analyticsin avulla.

9. Hakukone-optimointi
Mikäli haluat että sinun tekstiäsi löydetään google-haun avulla, aseta hakuoptimoinnit postaukseen oikein. Esimerkkinä voin kertoa jokin aika sitten postaamani stifadon-reseptin. Kävijämäärä oli pieni ja google-haulla postaus tuli jossain neljännellä-viidennellä sivulla vastaan. Kun lisäsin hakukone-nimen postaukseen, on postauksen lukijamäärä triplaantunut ja on tällä hetkellä avainsanalla ’stifado’ googlessa neljäs vaihtoehto.

10. Älä rajoita turhaan
Toiset neuvoo rajaamaan aihealueita mutta minä en näe siihen syytä. Itse kirjoitan monista asioista ja koska minulla ei ole minkäänlaista tarvetta siihen että juuri jokin tietty joukko kävisi lukemassa blogiani, niin minua ei myöskään haittaa jos kaikki aiheet eivät miellytä kaikkia. Minulla on life style-blogi. Jos kirjoitat vain sisustuksesta tai meikeistä tai vaatteista, niin silloin lukijat eivät ehkä halua kuullakaan muuta. Tosin nykyään kirjoittajasta taidetaan halutaan tietää pintaa syvemmälle. Itse ajattelen niin että he jotka tykkäävät tästä tyylistäni, tykkäävät, jotka ei niin sitten ei.

Kirjoituksistani selkeästi suosituimpia ovat parisuhdepostaukset. Samoin omasta hyvinvoinnistani ja lapsieni kohtaloista kertovat jutut kiinnostavat. Sekä ilman muuta sisustusaiheet ja ruokareseptit. Myös erilaiset tapahtumat ja matkat kiinnostavat monia. Vaellus-ja muita harrastuspostauksia luetaan aina vaan. Tämä on siis ihan minun juttuni – monipuolisuus ja pomppinen aiheesta toiseen. Minulla on siis tietty punainen lanka muttei punaista lankaa sitten lopulta ollenkaan. Ja se on hyvä.

Nyt minun pitäisi haastaa toisia bloggaajia mutta nimeämättä ketään haastankin juuri sinut.

Ohjeet pähkinänkuoressa:

1. Kirjoita postaus saamastasi tunnustuksesta / haasteesta.

2. Mainitse ja linkitä postaukseen se blogi, josta sait haasteen.

3. Kerro, miksi aloitit bloggaamisen. Anna 10 vinkkiä aloittelevalle bloggaajalle.

4. Anna haaste eteenpäin mielellään 10 bloggaajalle.

Ja eikun bloggaamaan,
Minna/lts

Avainsanat: blogi

Suhteet Oma elämä

6.1.2017 kahevi

Parisuhteen karikot

Minä kirjoitan usein parisuhteestani miehen kanssa. Miten olemme onnellisia yhdessä ja mitä kaikkea hyvää meissä yhdessä on.

No, nyt haluan kertoa sen että ei se meille ole mitenkään tarjottimella tullut. Eikä tule koskaan tulemaankaan. Se että olemme olleet yhdessä, tänä vuonna jo 23 vuotta, ei ole mikään tuurinkantamoinen. Sen eteen on tehty työtä. Paljon työtä.

On väännetty ja käännetty. Kasvettu ja kasvatettu toisiamme. Kasvettu yhdessä tai yksin. Ja kun on kasvettu yksin. on hetken päästä vedetty toinenkin mukaan. Ei ole jätetty toista kasvamatta. Ja se jos mikä vaatii työtä. Ei ole helppoa kasvaa samaan suuntaan. Olisi niin helppoa lähteä eri suuntiin, mutta kun on tahtotila, että haluaa olla juuri tämän ihmisen kanssa, niin sen työn on valmis tekemään. Kerta toisensa jälkeen, uudestaan ja uudestaan.

On noustava pahimmatkin portaat yhdessä. Vaikka ne olisi kuinka jyrkät, pitkät tai kiemuraiset. Pitää muistaa kivuta yhdessä myös ne pienimmät portaat. Joskus on liian helppo mennä lyhyet portaat pikaisesti parilla harppauksella, mutta on viisainta vaan astua nekin yhdessä. Ne voi joskus ollakin ne kaikkein tärkeimmät.

Yhdessä olo on myös yhtä kompromissien tekemistä. Kompromissia kompromissien perään. On osattava antaa toiselle tilaa ja aikaa, mutta on osattava olla myös yhdessä. On osattava sekä tehdä yhdessä asioita, mutta yhtä tärkeää on olla yhdessä hiljaa, tekemättä mitään. On jaksettava nousta sohvalta tekemään asioita yhdessä ja toisaalta on tärkeää vetää toinen mukaan sinne sohvan uumeniin ja olla yhdessä tekemättä mitään.

On osattava antaa sekä periksi, että anteeksi. Anteeksi toiselle ja anteeksi itselle. Olla armollinen, kuten eräs viisas serkkuni kerran minua lohdutti. Koska kukaan ei ole täydellinen. Se on hyväksyttävä niin toisessa kuin itsessä. Pitää muistaa myös se että toista ei voi arvostaa ja rakastaa, jos ei arvosta ja rakasta itseään.

Tosi tärkeää on myös tehdä yhteisiä suunnitelmia. Suunnitelmia lähelle ja kauas. Yhteisiä, sellaisia joissa olemme molemmat. Ja vastapainona, kuten aina, on oltava myös niitä omia, ikiomia suunnitelmia.

Yksi tärkeimmistä asioista luonnollisesti on puhuminen. Kun jätät jotain tärkeää sanomatta, valehtelet tai vähättelet, kaivat kuoppaa parisuhteelle. Kun puhut, rehellisesti ne vaikeatkin asiat, voin luvata että et ikinä tule sitä katumaan. Vaikka se joskus onkin ihan helkkarin vaikeaa. Ne oikeat sanat.

Kun rakastuu niin parisuhdetta vie pitkään eteenpäin huuma. Rakastumisen ihana huuma. Mutta jossain vaiheessa arki tulee väistämättä kuvioihin ja silloin tarvitaan yhteispeliä. Sitä että pelataan samaa peliä ja ollaan samalla puolella. Jos mukaan tulee lapsia, yhteispeliä tarvitaan entistä enemmän. Yhteispeli on puhumisen jälkeen ehkä se vaikein, ja samalla yksi tärkeimmistä. Kun pelaat yhteispeliä oikein, et voi ajatella vain itseäsi, vaan silloin se toinen pelinappula on otettava myös huomioon.

Meillä yhteispeli yleensä onnistuu. Varsinkin vaikeissa paikoissa oikein loistamme. Juttelimme eilen parisuhteestamme ja mietimme viime aikojen kivoja koetinkiviä. Niitä joissa yhteispelin toimivuuden on voinut testata oikein kunnolla. Yksi niistä oli viime syksynä suorittamamme mysteerihuone. Olimme yhdessä suorastaan loistavia. Saimme huoneen mysteerin ratkaistua vaikka ensikertalaisuus jännittikin molempia. Huoneessa oli plussaa kun pitkän yhdessäolon seurauksena tiesi mihin toinen pystyy ja täten vaihdoimmekin vuoroja aina toisen osaamisen mukaan. Kun toiselta loppui järki, toisen järki tuli kuvioon. Molemmilla oli omat heikkoudet ja vahvuudet ja me käytimme niitä. Suorittamisen hetkellä asiaa ei kerennyt edes ajattelemaan mutta jälkeenpäin olemme puhuneet paljon siitä miten hyvä meininki meillä siellä oli.

Myös yhteiset patikointiretket on ollut meille tärkeitä. Toisen huomioiminen erämaan keskellä koskettaa ja on itseasiassa elintärkeää. Se onkin paras paikka testata parisuhteen kunto. Mene parisi kanssa metsään, patikoi muutama kymmenen kilometriä painava rinkka selässäsi, valmista kaikki ruokasi nuotiolla väsyneenä, juo säännöstellysti. Kärsi kipeät jalat ja niskat. Kestä hyttyset ja paarmat. Kasaa teltta, ihaile auringonlaskua ja nuku kivien päällä. Mikään ei ole varmaa, kaikki on epävarmaa. Herää aamulla kahvin- sekä puuron keittoon -nuotiolla, ja ihaile auringon nousua. Kasaa tavarat kasaan. Toista sama kuin edellä. Ota toinen samalla huomioon ja rakasta häntä. Jos siihen pystyt niin aika hyvä kunto on parisuhteella.

Kliseistä mutta niin totta.

Tänään käytimme yhteispeliä taas arjessa kaikkien mittojen mukaan kun tenavan astmalääke oli yllättäen loppu, resepti oli loppunut ja loppiaisen kunniaksi sitä ei voinut kukaan uusia. Yhteispelillä selvitimme, soitimme, juoksimme, puimme, hoidimme – yhdessä petyimme, yhdessä jatkoimme iltamyöhille ja lopulta onneksi myös onnistuimme.

Muista siis hymy, hali ja huomio!
Me ainakin jatkamme taistelua, toivottavasti tekin,
Minna/lts

Avainsanat: parisuhde, rakkaus, We are

Suhteet Oma elämä Rakkaus Mieli