Parisuhteen karikot

20170106_200137.jpg

20170106_200109.jpg

Minä kirjoitan usein parisuhteestani miehen kanssa. Miten olemme onnellisia yhdessä ja mitä kaikkea hyvää meissä yhdessä on.

No, nyt haluan kertoa sen että ei se meille ole mitenkään tarjottimella tullut. Eikä tule koskaan tulemaankaan. Se että olemme olleet yhdessä, tänä vuonna jo 23 vuotta, ei ole mikään tuurinkantamoinen. Sen eteen on tehty työtä. Paljon työtä.

On väännetty ja käännetty. Kasvettu ja kasvatettu toisiamme. Kasvettu yhdessä tai yksin. Ja kun on kasvettu yksin. on hetken päästä vedetty toinenkin mukaan. Ei ole jätetty toista kasvamatta. Ja se jos mikä vaatii työtä. Ei ole helppoa kasvaa samaan suuntaan. Olisi niin helppoa lähteä eri suuntiin, mutta kun on tahtotila, että haluaa olla juuri tämän ihmisen kanssa, niin sen työn on valmis tekemään. Kerta toisensa jälkeen, uudestaan ja uudestaan. 

On noustava pahimmatkin portaat yhdessä. Vaikka ne olisi kuinka jyrkät, pitkät tai kiemuraiset. Pitää muistaa kivuta yhdessä myös ne pienimmät portaat. Joskus on liian helppo mennä lyhyet portaat pikaisesti parilla harppauksella, mutta on viisainta vaan astua nekin yhdessä. Ne voi joskus ollakin ne kaikkein tärkeimmät.

Yhdessä olo on myös yhtä kompromissien tekemistä. Kompromissia kompromissien perään. On osattava antaa toiselle tilaa ja aikaa, mutta on osattava olla myös yhdessä. On osattava sekä tehdä yhdessä asioita, mutta yhtä tärkeää on olla yhdessä hiljaa, tekemättä mitään. On jaksettava nousta sohvalta tekemään asioita yhdessä ja toisaalta on tärkeää vetää toinen mukaan sinne sohvan uumeniin ja olla yhdessä tekemättä mitään.

On osattava antaa sekä periksi, että anteeksi. Anteeksi toiselle ja anteeksi itselle. Olla armollinen, kuten eräs viisas serkkuni kerran minua lohdutti. Koska kukaan ei ole täydellinen. Se on hyväksyttävä niin toisessa kuin itsessä. Pitää muistaa myös se että toista ei voi arvostaa ja rakastaa, jos ei arvosta ja rakasta itseään.

Tosi tärkeää on myös tehdä yhteisiä suunnitelmia. Suunnitelmia lähelle ja kauas. Yhteisiä, sellaisia joissa olemme molemmat. Ja vastapainona, kuten aina, on oltava myös niitä omia, ikiomia suunnitelmia. 

Yksi tärkeimmistä asioista luonnollisesti on puhuminen. Kun jätät jotain tärkeää sanomatta, valehtelet tai vähättelet, kaivat kuoppaa parisuhteelle. Kun puhut, rehellisesti ne vaikeatkin asiat, voin luvata että et ikinä tule sitä katumaan. Vaikka se joskus onkin ihan helkkarin vaikeaa. Ne oikeat sanat.

Kun rakastuu niin parisuhdetta vie pitkään eteenpäin huuma. Rakastumisen ihana huuma. Mutta jossain vaiheessa arki tulee väistämättä kuvioihin ja silloin tarvitaan yhteispeliä. Sitä että pelataan samaa peliä ja ollaan samalla puolella. Jos mukaan tulee lapsia, yhteispeliä tarvitaan entistä enemmän. Yhteispeli on puhumisen jälkeen ehkä se vaikein, ja samalla yksi tärkeimmistä. Kun pelaat yhteispeliä oikein, et voi ajatella vain itseäsi, vaan silloin se toinen pelinappula on otettava myös huomioon. 

Meillä yhteispeli yleensä onnistuu. Varsinkin vaikeissa paikoissa oikein loistamme. Juttelimme eilen parisuhteestamme ja mietimme viime aikojen kivoja koetinkiviä. Niitä joissa yhteispelin toimivuuden on voinut testata oikein kunnolla. Yksi niistä oli viime syksynä suorittamamme mysteerihuone. Olimme yhdessä suorastaan loistavia. Saimme huoneen mysteerin ratkaistua vaikka ensikertalaisuus jännittikin molempia. Huoneessa oli plussaa kun pitkän yhdessäolon seurauksena tiesi mihin toinen pystyy ja täten vaihdoimmekin vuoroja aina toisen osaamisen mukaan. Kun toiselta loppui järki, toisen järki tuli kuvioon. Molemmilla oli omat heikkoudet ja vahvuudet ja me käytimme niitä. Suorittamisen hetkellä asiaa ei kerennyt edes ajattelemaan mutta jälkeenpäin olemme puhuneet paljon siitä miten hyvä meininki meillä siellä oli. 

Myös yhteiset patikointiretket on ollut meille tärkeitä. Toisen huomioiminen erämaan keskellä koskettaa ja on itseasiassa elintärkeää. Se onkin paras paikka testata parisuhteen kunto. Mene parisi kanssa metsään, patikoi muutama kymmenen kilometriä painava rinkka selässäsi, valmista kaikki ruokasi nuotiolla väsyneenä, juo säännöstellysti. Kärsi kipeät jalat ja niskat. Kestä hyttyset ja paarmat. Kasaa teltta, ihaile auringonlaskua ja nuku kivien päällä. Mikään ei ole varmaa, kaikki on epävarmaa. Herää aamulla kahvin- sekä puuron keittoon -nuotiolla, ja ihaile auringon nousua. Kasaa tavarat kasaan. Toista sama kuin edellä. Ota toinen samalla huomioon ja rakasta häntä. Jos siihen pystyt niin aika hyvä kunto on parisuhteella.

Kliseistä mutta niin totta.

Tänään käytimme yhteispeliä taas arjessa kaikkien mittojen mukaan kun tenavan astmalääke oli yllättäen loppu, resepti oli loppunut ja loppiaisen kunniaksi sitä ei voinut kukaan uusia. Yhteispelillä selvitimme, soitimme, juoksimme, puimme,  hoidimme – yhdessä petyimme, yhdessä jatkoimme iltamyöhille ja lopulta onneksi myös onnistuimme. 

Muista siis hymy, hali ja huomio! 
Me ainakin jatkamme taistelua, toivottavasti tekin,
Minna/lts

20170106_200116.jpg

 

 

Kommentit (6)
  1. Juuri näin, upeaa. Kirjoitit juuri sen mitä olen itsekin mietiskellyt tässä viime viikkoina. Kiitos, nyt minun ei tarvitse tätä kirjoittaa 🙂 ja tietenkin luin tekstisi ääneen miehelleni.

    1. Oi, onpa kiva kuulla että teksti on tärähtänyt kohdilleen jollekin toisellekin 🙂 
      Itsellekin on tuttu tuo tunne kun joskus löytää kirjoituksen joka on kuin omasta ajatuksista. Kurkkasin blogiasi ja vaikutti tosi kivalta, pitänee käydä lukemassa paremmalla ajalla lisää 🙂

      1. Kiitos 🙂 blogeissa onkin juuri parasta kun löytää jonkun samanhenkisen ja syntyy keskustelua. Joskus toisen tekstit ovat kuin omasta päästä, tosiaan eikä voi olla kuin yhtä mieltä ja jatkaa teeman kehittelyä. 

        Iloista talviviikonloppua sinulle!

        1. Kiitos ja samoin! 🙂

  2. Ihanaa ja lohduttavaa on myös tieto ja ymmärrys, että omaan kumppaniin voi rakastua aina uudelleen ja uudelleen. Parhaassa tapauksessa saa useita rakastumisia, uusi anäkökulmia ja uusia ahaa- elämyksiä. 

    Tahtotila, hiljaisuus ja sopivasti sokea. Kunnioitus, hyväksyntä ja ymmärrys.

    Sutinaa lakanoissa ja jos ei, niin tieto siitä, että joku muu päivä sitten.

    Hymyjä ja hellyyttä.

    Päätös, josta toinen pitää kiinni puolesta, silloin kun toinen ei jaksa.

    Rakkautta se vaan on rakkautta, silloinkin kun ei tahdo rakastaa. 

    1. Juurikin näin. 

      Rakastuminen puolisoon on ihanan jännää, voin sanoa että tämän 23 vuoden aikana se on tapahtunut aika monta kertaa ja kerta toisensa jälkeen se aina yllättää. 

      Aika hyvin voi tuon tahtotilan muuten tarkistaa siten että miettii seuraavan riidan aikana mitä tuntee puolisoa kohtaan. Jos sen kaiken ärsytyksenkin alla vaan rakastaa ja suurinpiirtein toivoo että oispa riita jo ohi niin juu, aika kova on, tahtotila 🙂

      Tarkoittaa juurikin tuota että rakastaa silläkin hetkellä kun ei tahtoisi rakastaa <3

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *