Meillä oli viikonloppuna sukulaisukkelin 40-juhlat. Näissä kuvissa yhdistyy otsikon molemmat asiat.

Saan inspiraatiota sisustukseen ja yleensäkin elämiseen luonnosta sekä vanhoista miljöistä. Tämä paikka Liperissä on yksi sellaisista paikoista joissa voisin vain kierrellä ja katsella, ihania (jotkut kutsuu niitä romuksi, en minä) vanhoja tavaroita ja rakennuksia ja kulkuvälineitä joka puolella. Mieleni oikein virtaa ja voisin napsia kuvia koko päivän. Ihanaa energiaa ja inspistä tulevalle syksylle!

Olen myös monesti kirjoitellut miten tärkeitä serkkuni ovat minulle, ihan ehdoton elinvoima elämälle, jotkut heistä ehdottomasti parhaita ystäviäni ja henkireikiä, sielunrakkaita. No, ei nämä serkut omille lapsille ole yhtään sen huonompia. Tuollakin mökillä oli ai-van i-ha-na seurata kuinka pikku-Vipe pyöri muutamaa vuotta vanhempien serkkujen perässä, tekivät ruokaa sahanpuruista ja kastelivat kukkia. Puhaltelivat saippuakuplia, leikkivät teltassa ja tekivät kaikkea mitä mökillä nyt yleensä tehdään, yhdessä, serkkuina. Vielä pari vuotta eteenpäin niin Vipe menee varmasti ihan täysipäisenä mukana. Isommat, nuo 12-vuotiaat, taasen, vaikka ovat eri sukupuolta, viettivät suurinpiirtein koko viikonlopun kahdelleen pelaillen erilaisia pelejä, shakkia, aliasta, cluedoa ym. Toivottavasti pitävät yhtä aina.

Samanlaista onnea olen saanut kokea myös isompien lasteni kohdalla, meillä on siskojen kanssa aina kokoonnuttu viettämään kaikenlaisia tilaisuuksia mökeille porukalla. Joten minun lapsilla on käynyt todellinen tuuri että vaikka he ovatkin syntyneet toisistaan niin eri aikaan niin heillä on aina ollut samanikäisiä serkkuja. Ensin siskoillani ja sitten miehen sisaruksilla. 

Ja onhan näillä myös yksi yhteinen tekijä, minulle serkut ovat yksi inspiraation lähteistä.

Onni on serkut, itsellä ja lapsilla♥
Minna/lts