Kukkuu!

Kukkuu!

DSC_8296.jpg

Aamupäivällä kävi tälläinen vieras viihdyttämässä meitä takapihallamme. V:kin kerkesi katsomaan kun orava hyppeli kattoja, aitoja ja puita pitkin. Hauska lauantain avaus. Kiitos Orava vierailustasi!

DSC_8298.jpg

Oravan vierailun jälkeen tulikin kauan odotettu vieras, rakas serkkuni.
Sen lisäksi että hän on muutenkin ihana ihminen jonka kanssa on kerrassaan mahtavaa jutella asioista,
hän tekee minulle ja miehelleni myös Kalevalaista jäsenkorjausta.
Ja juuri tähän kohtaan, voin sanoa, V:n yöllisistä heräilyistä johtuen, käynti oli enemmän kuin ihana.
Nyt, käsittelyn jälkeen, olen taas kuin uusi ihminen. I-HA-NAA!

Nyt sitten on kolme pakollista lepopäivää kaikesta liikuntaan liittyvästä, harmi. Gröhöm. 
No, siis oikeastaan on ihan ihana kun tuli nimenomaan pakollista lepoa mutta toisaalta tiedän että vieroistusoireitahan tästä tulee pukkaamaan.. 
Huomenna olemme vielä menossa juhlimaan synttäreitä RAXIIN, siis hirveätä mättöä mut liikuntaa ei, a-pu.a.

Toisaalta tuo käsittely laittaa aineet kehossa sen verran liikkeelle että eiköhän siellä kropassa tapahdu ainakin kahden juoksulenkin edestä jotain..
Eli nou hätä, sitäpaitsi, välillä pitääkin rentoutua tyystin!

DSC_8300.jpg

Tajusin muuten että minun pitäisi varmaan tuonne sivupalkkiin muuttaa oma ikäni sillä täytin viime viikolla vuosia! Sain isältäni ihanan Iittalan kahvikupin josta tuli kertaheitolla minun lempikuppini.
Se kourassa jään nauttimaan viikonlopustani erittäin rennoissa merkeissä ja toivotan samanlaista muillekin!

DSC_8286.jpg

Kukkuu!

DSC_8282.jpg

Suhteet Oma elämä

Vauvakino

dscn0942.jpg

Kävin tänään V:n kanssa Finnkinon järjestämässä vauvakinossa. Vähän jännitti, ei niinkään V:n kannalta vaan että miten muuten siellä homma on järjestetty. 
No, hyvin oli. 

Kerrokseen jossa vauvakinon sali oli, ei päässyt muut kuin elokuvaan osallistujat, joten vaunut pystyi jättämään aulaan.
Tosin silti henkilökunta suositteli ettei vaunuihin jätettäisi arvotavaraa, luonnollisesti.
Aulassa meitä oli myös vastaanottamassa Carlsonin henkilökuntaa jotka antoivat jokaiselle pienen lahjapussukan, sisälsi mm. liukurin. Myös elokuvan jälkeen saimme ihanan Sophie the giraffe lahjapussin, joka sisälsi kyseisen tuotemerkin näytepaketteja sekä mm. Piltti- välipalapussukan.

Itse salissa oli mikro ruoan lämmittämistä varten sekä hoitopöytä, jossa oli kaikenkokoisia vaippoja sekä puhdistusvälineita tarjolla. 

Ennen elokuvaa V konttaili ja tutustui paikkaan, kävi myös tutustumassa hieman muuhun konttailevaan elokuvaväkeen.. Kun elokuva alkoi V katsoa tallitti sitä ihmeissään minun sylissäni varmaan vartin verran. Ruutu oli niin iso!
Vähän aikaa hän mongerteli sylissäni ympärilleen katsellen kunnes uni alkoi voittamaan. Imetin V:n ja siihen hän kaikista elokuvan meteleistä ja muiden vauvojen itkuista tai riemunkiljahduksista huolimatta nukahti. Hän nukkui sylissäni aivan elokuvan viime metreille.

Voi miten ihana fiilis oli katsoa hyvää elokuvaa kun oma pieni vauva nukkuu lämpimänä omassa kainalossani niin suloisena. Aaah, pakahdun tunteesta vieläkin! 

Ja tosiaan, elokuvan viime metreillä hän alkoi hitaasti availemaan silmiään ja torkuskeli kuitenkin sylissäni loppuun asti.
Lopputekstien aikana kävin vielä lämmittämässä herralle ruoan mikrossa ja hän veteli sen totuttuun tapaan muutamassa minuutissa suihinsa ja sittenpä olimmekin valmiita lähtemään kotiin. 

Taas yksi elämys rikkaampana. 

Olin aina halunnut kokea vauvakinon, mutta ensin ei ollut vauvaa, sitten ei ollut elokuvateatteria mihin mennä, kunnes nyt. Kannatti odottaa!
Seuraava olisi joulukuussa ja eiköhän me V:n kanssa sinne taas suunnata. 

Ainiin, ja elokuva oli The way way back. Suositeltava sekin.

 

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe Leffat ja sarjat