Kävimme tänään koko perheen voimin lenkkeilemässä minun lapsuuden maisemissa. Ilma oli ihan kiva, lämmin mutta tuulinen. Aurinko ihan pikkuruisen paisteli muutamassa välissä..Kuten silloin kun kävelimme Minun Lapsuuden Kotini ohi. Olen unissani asunut siinä talossa monet monet kerrat nykyisen perheeni kanssa ja myös sisustanut sen nykyisillä huonekaluillani. Se tulee varmasti aina jäämään minulle unelmieni ja unieni kodiksi, tulihan siellä vietettyä lapsuuden ja alkunuoruuden onnelliset vuodet.

Oli kiva kuljeskella teitä joita itse lapsena kulki ja samalla näyttää omille lapsille itselle tärkeitä paikkoja ja polkuja.

Minun kioskini. Muistatteko kun karkkia ostettiin viidellä markalla; kolme nuita, kaks nuita, markalla nuita.. Oiii, tuolta minä ne pussukat perjantaisin hain ja eikun onnellisena kotiin mussuttamaan merkkareita ja ufoja..

Minun koulu. Tuossa kulmauksessa tuli muutama välitunti vietettyä..

Koulutien varrella puut olivat kasvaneet isoiksi 😀

Kävimme myös näköalatornilla josta näkee koko kaupunginosan ja suuren osan kaupungistakin. 

Ja kai joskus myös äiti-ihmisten pitää tehdä tuhmuuksia:

Näimme retkellämme myös viimeisillään olevan koivupolosen:

Milloin liene LA?

Kotimatkalla kävimme ostamassa vähän herkkuja illalle, jolloin taas ajattelimme kannustella Leijonat voittoon..Eilinen peli oli jännittävää loppuun asti, ja hienosti Kalpan mies sieltä hoiti homman kotiin!

Nyt on ruoka (tuntipasta) muhimassa ja toinen alla olevassa kuvassa olevista juomista tulikin ruokaan ja toinen kokille, kumminkohan päin liene olisi..? 🙂