Eilisessä postauksessani jäimme siihen että pääsimme toiselle yöpaikalle ja mitäs sitten sattuikaan?
Miten ihmeessä päädyimme ihailemaan allaolevaa upeaa auringonlaskua?

Ensimmäinen yöpaikkamme oli niin täydellinen, että kun olimme seuraavaksi yöksi tarkoitetulla paikalla, emme nähneet mitenkää itseämme viettämässä siellä iltaa. Matkanteko oli niin helppoa tuossa maastossa että varvaskivuista huolimatta mietimme, että jaksaisimme kävellä reitin loppuun asti. Siihen houkutteli myös se ettei meidän tarvitsisi silloin keittää juomavettä koskesta vaan saisimme jäljellä olevat vedet riittämään. Tajusimme myös että meille tulisi siten mahdollisuus myös koko matkan vitsinä heitettyyn iltaoluseen!

Laskimme että jos heti lähtisimme, ilman suurempia taukoja, olisimme perillä noin 20.30. Koska olemme vähän hulluja ja haluamme aina laittaa itseämme vähän likoon, lähdimme!

Tarvoimme noin 9 kilometriä kolmeen tuntiin, ja vähän soutelimme veneelläkin, ja kun olimme retkeilykeskuksen pihassa, päätös alkoi tuntumaan täysin oikealta. Jes, me teimme sen!

Mutta mitä! Retkeilykeskus oli mennyt kiinni klo 20.  A p u a , meillä ei ole yöpaikkaa eikä siis myös sitä  o l u t t a , aargh. Kipeillä jaloilla mies juoksee muutaman sata metriä hakemaan auton, äkkiä rinkat kyytiin ja kaasu pohjaan. Ehkä kerkeämme vielä johonkin kauppaan… Aikaa 17 minuuttia ja ollaan ihan korvessa! Samalla minä soitan Lieksan hotelleja ja hostelleja läpi, ei ole tilaa, hoono soomi ei osaa neuvoa muita paikkoja, ei vastata, ei ole, ei ole. EI OLE!

Kello käy ja korvessa ollaan vieläkin. Meillä ei ole yhtään vettä eikä mitään muutakaan juomista. Ei näy kauppaa, eikä mitään muutakaan paitsi metsää. Ihan ’vähän’ alkaa tuskastuttamaan, melkein itkettääkin. Meidän piti viettää tämä ilta luonnosta ja toisistamme nauttien ja nyt me ollaan  a u t o s s a !! Kelattiin mahdollisuuksia minne mennä; Valtimon mökki, Nurmeksen Bomba, entäs serkku siellä? Kolin hotelli? Kotiin ei missään nimessä lähdetä! Autoyöpyminen alkoi olemaan aika vahva vaihtoehto. Mutta ei meillä silti ole sitä iltaolutta. Yhyy!

Mies kääntyi yllättäen Pankakoskelle vaikka minä ihan ’vähän kauniisti houkuttelin’ häntä kääntymään takaisin Ruunaalle ja pystytettäisiin teltta sinne jonnekin. Kello oli 20.56, eli oluet ainakin jää saamatta, kun yhtäkkiä mies ajaa täyden rallikurvin oikealle -risteyksessä oli Siwan kyltti! Mies ajaa rallia ihan hulluna ja tulee toinen kaupan kyltti mutta silti pelkkiä asuintaloja. Kunnes yhtäkkiä puun takaa esiin tulee kuin tuleekin Siwa – ovi auki! klo 20.57! Heitän miehelle oman pankkikorttini koska omansa on jossain rinkan uumenissa ja mies juoksee kauppaan. – ja tulee takaisin limpparin, veden ja olutbackin kanssa! Siwa on yllättävän lähellä!

Uusi toivo illasta heräsi mutta minne yöksi, auto vai Koli? Ja juuri sillä hetkellä mies bongaa Lomakylä Timitranniemen kyltin! Uskomatonta! Päätetään käydä katsomassa josko olisi joku mökki tai edes telttapaikka. Pihaan ajettua huomattiin että vastaanotto auki klo 21 asti, Eiiii! Klo on 21.07.

Mutta sielläpä oli kuin olikin vielä joku iiiiihana tyyppi joka antoi meille suihkullisen mökin, suihkullisen!! Siinä vaiheessa oli aivan sama mitä lysti maksaa. Mies kuitenkin luultavimmin haisi vaikka mille mielenkiintoiselle ainesosalle koska täti oli antanut mökistä vielä roimasti alennusta, hihi.

Ja sillä hetkellä kun istuimme puhtaina leirintäalueen laiturilla, ei millään muulla enää ollut mitään merkitystä.
Laituri, auringonlasku. Lämpö ja Heinekenit. Lokit ja kalastajat sinisessä järvessä. Vastarannalla ravintolalaivasta kuuluva musiikki ja Lieksan nuoriso. Sekä the Mies joka sai tämän aikaan♥ 

Minä olin menettänyt toivoni jo moneen kertaan mutta mies vain painoi menemään sinnikkäästi. Ei välittänyt muusta vaan kaivoi meille sen täydellisen illan. Kymmenessä minuutissa hän rakensi epäonnistuneen illan täydellisen onnistuneeksi illaksi. 

Rakkaudenteko.

Minna/lts