Sinisiä ja vihreitä
Istun keittiössä nojatuolissa, yhdessä lempipaikastani. Pihalla ikkunan edessä seisoo putkisätkömiehen pakettiauto. Ylhäällä hän häärää, saa tänään omat hommansa yhtä lukuunottamatta valmiiksi. Vipe nukkuu päikkäreitä, häiriintymättä porakoneen äänistä, on se ihmeellinen. Keittiön lattialla rapisee inhottava pahvipaperi ja lautakasoja sekä jotain harmaajauhopusseja on eteinen täynnä. Lasteen huoneeseen ei meinaa edes mahtua kun remppamiesten laitteita ja vehkeitä on nurkat täynnä. Samoin uuden saunan ja kylppärin uusia hienoja kalusteita. Upea kiuas, kaunis kalusto, suihku ovea, seinää. Suihkuun on taas illalla lähdettävä äidin luokse, vielä kerran. Olohuoneessa kuivaa pyykit.
Mutta se ei haittaa. Jotenkin tämä remppa, kaikesta sekaisuudestaan ja muusta huolimatta, ei tunnu yhtään pahalta, siis ei yhtään. No jos ihan vähän ne suihkukäynnit ja varsinkin tuo rapiseva paperi. Ehkä se johtuu siitä että tämä on viimeinen etappi, oikeasti viimeinen. Remppamiehet on tosi mukavia. Päätekijä sanoi ettei koko uransa aikana ole tehnyt noin nopeasti kylpyhuonetta. Ehkäpä miehenkin sormilla on osuutta asiaan. Olen kyllä onnellinen tekevästä miehestäni. Se jo tiedetään että lauantaina saamme pitää saunan kastajaiset. Lisäksi tässä on ollut niin paljon kaikkea häslinkiä ettei ole edes kerennyt olla kärsimätön. Miehet ovat puuhastelleet meidän kylppäristä niin upean näköisen että en uskalla sitä edes katsoa. Se on u p e a.
Mikäs tässä, jatkan istumista ja kestän vielä vähän aikaa rapisevaa lattiaa, pakkaan vielä kerran suihkukassit ja nautin sitten parin päivän päästä aivan upeasta musta-valko-puu-kylpylästämme.
Ihanaa viikon alkua!
Minna/lts
ps. sanoinko että viimeinen etappi…pyh, taisin ehkä vähän huijata, hihi 😉
