Mistä tietää olleensa lomalla?

-Kun hiukset on pääsääntöisesti peilistä katsellessa aika litistyneet tai sitten kummallisesti pystyssä. Eli harja ja hiuslakka on totaalisesti unohtunut/kadonnut.
-Kun meikit ovat samassa piilossa kuin harjakin. (Tosin on ne onneksi sitten tarvittaessa löytynyt ettei ole ihan ihmisten ilmoille tarvinnut muumiona lähteä)
-Kun joka päivä on ollut oikein erityisen hyvää ruokaa. Kun on kerennyt suunnitella JA toteuttaa.
-Pitkät ihanat illat- mahdollisuus– milloin mitäkin puuhaten; lueskellen, surffaillen, elokuvia katsellen, nautiskellen.
-Pitkät ihanat aamut- mahdollisuus; miljoona kuppia kahvia ja siitä se päivä vaan aina lähtee käyntiin.
-Viinilasillisen illalla- mahdollisuus– jos mieli tekee. Mi-kä nau-tin-to.
-On kerennyt valokuvaillakin hieman.
-Pullantuoksusta ja tuoreista korvapuusteista korissa.
-Ulkoilun tuomista punaisista poskista.
-Kun päiväkahvittelu on mahdollista
-Kun sukulointiviikonlopun jäljiltä on väsynyt mutta äärimmäisen onnellinen. 
-Kun on viettänyt lasten kanssa oikein kunnolla aikaa – on käyty leffassa, puistoissa, kaupungilla, ravintolassa, makkaranpaistossa metsäretkellä, vietetty perheiltaa kotona ja kaikkea muuta kivaa hupsuttelua

Olisin vielä halunnut piirtää (mutta tyhjän paperin kammo iski, aaargh!), valokuvata enemmän, nähdä ehkä muutamia ihmisiä. Ja uimahallissa olisi ollut kiva käydä. Kaikkea ei vain kerkeä ja loma jatkuu enää tämän päivän ja sitten alkaa arki. 

Alkaa arki, sekä remontin loppuhuipennus.
Tänään siis alkaa meidän keittiön mylläys. A-PU-A.
Apua-apua,
Minna/lts

(Kuvat on viikonlopulta maalta, serkkulasta. Osa kuvista on minun ottamia kun kävin yhden ihanan peikkotytön kanssa päiväkävelyllä ja osa miehen ottamia kun ulkoilivat miesporukalla. — Katson maalaismaisemaa ja ymmärrän…—)