To do-listaus

DSC_9943.JPG

DSC_9944.JPG

DSC_9946.JPG

DSC_9947.JPG

DSC_9948.JPG

Olen jo monen monta vuotta pitänyt itselläni To do-listaa. -Kirjoita kirje -Siivoa sauna – Soita tärkeä puhelu – Osta apina – Käy kahvilla -Varaa matka -Kutsu kaveri kahville –  jne. 

Se on ollut erittäin helpottava tekijä arjessa. Yhdessä listauksessa on ollut lähiajan muistettavia, päivän, viikon päähän, ja toisessa pidemmälle aikavälille. Osa on ollut sellaisia rajattomia, että kunhan joskus teet.
Se ON ollut helpottava tekijä.

Kunnes nyt, huomasin eräänä päivänä etten ole pitkään aikaan tehnyt listoja! Ja mitä ihmettä, olen huomannut ettei se ole haitannut ollenkaan. Ja kun rupesin oikein ajattelemaan asiaa niin itseasiassa ilman listauksia mieli on tuntunut paljon rauhallisemmalta. Vaikka sitä ajattelikin että ne listat nimenomaan auttavat kaikessa kiireessä muistamaan asioita, niin se taisikin olla niin että siellä kirjoitettuna olevat asiat stressasivat mieltä. Tuokin pitää tehdä, ja tuo ja tuo. Tuonne pitää mennä ja tuonne ja tuonne.

Nyt olenkin ajatellut että jos minä en oikeasti jotain muista tehdä, niin se ei ihan varmasti ole ollut sen arvoistakaan. Tärkeimmät asiat kuitenkin on kalenterissa ylhäällä joten teen sen mitä muistan, niiden lisäksi. Sen verran täytyy kyllä myöntää että teen joskus mm. vapaapäiville listaa että muistan hyödyntää sen päivän kokonaan, samoin töissä teen listaa ettei mieli repeile joka suuntaan. Ehkä joskus luovun vielä niistäkin?

’Onnelliseksi tulemisessa olennaista on tajuta, että joidenkin asioiden pitää vain antaa olla.’ -Juha Vuorinen-

Mielestäni tämä aihe kietytyy tuohon Vuorisen sanontaan aika mukavasti.. Joidenkin asioiden pitää vain antaa olla. Ja jos ei jotain muista ilman listaa niin antaa sen sitten olla, eikös 🙂

Mutta sen verran minä johonkin (näkymättömään) listaan vieläkin kirjoitan että ’THE JOULUKIRJEET’, koska tämä lause niissä on minulla aina päällimmäisenä lukenut ja se on tärkeä, ja sitä ei saa unohtaa. Ei ilman listoja, eikä niiden kanssa. Ja kohta ne taas alkaa.

Listattomia hetkiä toivotellen,
Minna/lts

Suhteet Oma elämä Mieli

Kaikki on mahdollista!

DSC_9932.JPG

DSC_9933.JPG

DSC_9934.JPG

DSC_9935.JPG

DSC_9936.JPG

DSC_9937.JPG

DSC_9939.JPG

DSC_9941.JPG

dsc_9942.jpg

Tämä on pieni tarina erään rakkaan ja tarmokkaan tyttölapsen tärkeästä teosta.

Olimme viettämässä serkkuni luona etelä-Suomessa juhannusta, jolloin syksyllä koulunsa aloittava pieni tytöntylleröinen sai päähänsä, tai oli sitä jo aiemminkin toki miettinyt, prinsessoista kun kovasti tykkää, piirtää Ruotsin prinsessa Sofialle kortin. Onnitteluna naimisiinmenosta Carl Philipin kanssa. Tämä tyttö kun tosiaan, hulvattomuudestaan huolimatta, on aina tykännyt paljon Disneyn prinsessoista. Uusimpana suosikkina tietysti Frozenin prinsessat. Mekkokin kaapista löytyy, luonnollisesti! Mutta mikäs sen kivempaa kun naapurimaasta löytyy oikeitakin kuninkaallisia niin laitella heille terveisiä menemään. Kauniin piirustuksen tyttö piirsikin ja kun toinen serkkuni, tytön täti, tuli ruotsia taitavan miehensä kanssa myös juhannuksen viettoon niin sai tyttö korttiin pienen tekstinkin raapustettua prinsessa-Sofian oikealla kielellä. Serkkuni, tytön äiti, ajatteli että ehkä siihen voisi kirjoittaa myös oman osoitteen nimen lisäksi, vaikka vähän epäilikin että siitä ei ehkä mitään ’hyötyä’ olisi. 

Mutta olihan siitä. Pari päivää sitten tytölle tipahti postilaatikkoon kuninkaallista postia! Ruotsin hovista tuli kiitoskortti, kuvan ja tekstin, sekä allekirjoitusten kera! 

Tyttö oli asiasta niin kipinöissään (ja äiti) että ei pysynyt pöksyissään. Onpa siellä eka luokan tytöt, ja miksei pojatkin, saattanut olla ihmeissään ja riemuissaan kun tyttö on koulussa asiasta seuraavana päivänä kertonut. 

Voisinkohan jostain tällä hetkellä edes onnellisemmaksi tulla. Olen niin onnellinen ensiksikin siitä ajatuksesta että siellä Ruotsin puolella, toivottavasti, itse Sofia on kuvan nänhyt ja tullut siitä iloiseksi. Ja sitten siitä että siellä on päätetty ilahduttaa sitä pientä suomalaista tyttöä joka postin on prinsessalle lähettänyt. Ja sitten tietysti eniten siitä että tämä ihana tyttö sai sen postin ja näki sekä koki tällä tapahtumalla sen että kaikkea kannattaa aina vaan yrittää. Kaikki on mahdollista ja kun oikein toivoo ja kovasti koettaa niin yleensä onnistuukin. Ja se, että suurin tarkoitus tytöllä oli vain saada prinsessa iloiseksi, eikä suinkaan saada itselleen postia, tekee tapahtumasta vieläkin liikuttavamman ja kauniimman. 

Kaikki on mahdollista! Vauvaposti naapurimaahan on tytöllä jo suunnitteilla, hihi♥

Onnekasta keskiviikkoa kaikille,
prinsessoille ja prinsseille!
Minna/lts

 

Ps. Tämä tarina ei ollut sen pituinen se, vaan se jatkuu aina vaan 😉
Pss. Kuvat on meidän valmiista ja ei-niin-valmiista tiloistamme

Suhteet Ystävät ja perhe Mieli Lasten tyyli