Jo lähtiessämme Turkkiin tiesimme toki siellä olevista mielenosoituksista ja muista tapahtumista. Vitsailinkin monen kanssa että lupaan olla menemättä sellaiseen mukaan, etten ota Vipeä kainaloon ja marssi muiden mukana jotain turkiskia huutaen.

No, eipä olisi silti uskottu että sittenkin joudutaan näkemään ja kokemaan tälläinen tilanne. Olimme sunnuntaina keskustassa kun yllättäen pääkadun autotietä pitkin marssi ihan mieletön letka ihmisiä, Turkin liput liehuen ja ylläri, turkiskia huudellen. Ensin katselimme aikamme meininkiä kunnes tajusimme että he ihan oikeasti tulee kovaa vauhtia lähemmäksi ja meno on aika hurjaa, lähdimme kauemmaksi kävelemään ja näimme sitten että poliisit ohjasivat ’seurueen’ sivukadulle. Kävelimme aikamme toisella puolella kaupunkia kunnes palasimme syömään ja kuinkas ollakaan, kesken syönnin juuri viereisellä sivukadulla alkoi samainen porukka mellakoimaan ’ihan hulluna’. Katsoimme parhaaksi lähteä kohti hotellia, nappasimme pari kuvaa ja juuri silloin poliisikin, joita oli paljon, (yksi sellainen veden ruiskimisautokin), huuteli kaiuttimista jotain, luultavammin hajaantumiskäskyn.

Kävelimme hotellille ja kerroimme parhaamme mukaan teinille tilannetta ja samalla katselimme kun kauppojen henkilökunta virittelee lippuja myymälöiden ikkunoihin, sama ilmiö tapahtuu monella turkkilaisella parvekkeella. Siinä vaiheessa laitoimme Suomeen viestiä että ’Hmmm, onko uutisissa mitään että olisi jotain erikoista täällä tapahtumassa’  Se oli kyllä jännittävin hetki, se lippujen teippailu. Lippuja oli ihan joka paikassa, siis ihan joka paikassa.

Matkatoimistomme piti sittemmin meidät ajan tasalla tosi hyvin ja seuraavana päivänä oli jo ihan normaali rytmi päällä meilläkin. Kuulimme sitten muutamia ’kauhutarinoita’ meidänkin hotellimme ihmisistä, joista mm. muutama tyttö oli ollut mellakkakadun ravintolassa ja paennut ravintoloitsijoiden kanssa yläkertaan jossa tyttöjä oli luonnollisesti hieman pelottanut..

Pienen pieniä mahapyörteitä koin myös aiemmin. Miehet lähtivät reklamoimaan Henen ostamasta shakkilaudasta liikkeeseen ja me jäimme pikku-ukon kanssa kiertelemään maalaismarkkinoille. Oli ilta, oli perjantai. Liikkellä oli ihan tajuttomasti porukkaa ja me siellä paikallisten joukossa suikkeloitiin varmaan aika ei-sinne-kuuluvien-näköisenä -ja minä vielä napsin ihan intona valokuvia, jotenkin kun vaan on parasta napsia niitä kuvia aidoista tilanteista ja ihmisistä eikä mistään hotellialueelta. No, jälkeenpäin tuli ne mahapyörteet kun tajusin että kun tuolla nyt oli menossa muutenkin aika oudot ajat niin minun kuvailusta ei olisi pakosti pidetty hirveästi.. No, selvisimme hengissä siitäkin..

Kuin myös isoista aalloista joissa pojat tekivät kupperiskeikkaa- ei kuitenkaan katkennut niskat eikä jalat keneltäkään vaikka läheltä piti tilanteita oli.

Jännä, jännenpi, Turkki,
still loving you, 
Minna/lts