Istuskelin äsken terassilla pienillä harkkoportailla ja katselin Vipen leikkiä sumutinpullon kanssa. Hassuteltiin ja kasteltiin toisiamme. Leikkasin myös tomaatista ylimääräisiä oksia pois, iloitsin hurjasti jo yli 30 tomaatinalusta, ja nypin kukista huonot pois. Join samalla kahvia. Oli lämmintä.
Mielessä pyöri vieläkin edellinen ilta miehen siskon, minun ’pikkusiskoni’, kanssa kaupungin terasseilla. Oikean päivän valitsimme, lämpöä riitti yöhön asti. Oli ihana saada jutella rauhassa ja nauttia toistemme seurasta, vain ja ainoastaan toistemme. Olet rakas ja tärkeä S♥
Isompi poikani oli yläkerran huoneessa kirjoittamassa kirjaa, jota hän on kirjoittanut jo muutaman päivän, uusin hurahduksensa. Tyttö oli töissä, ansaitsemassa tarpeellisia säästöjä tulevalle vuodelle.
Vapaa viikonloppu työputken ja aika hurjan työviikon jälkeen tuntuu hyvälle, on oikein levollinen, rauhallinen ja onnellinen olo. Huomisellekin on tiedossa monta mukavaa menoa, aina kummitytön synttärijuhlista- torikirpputoriin. 
Olisinkin halunnut kuvailla sekä puutarhaa että kotia, joka tuntuu niin niiin niiin rakkaalle ettei mitään järkeä, mutta mies on kuvaamassa häitä toisella paikkakunnalla ja hänellä on molemmat kamerat luonnollisesti mukanaan. Siispä kuvasin vain muutaman kännykkäräpsyn tähän postaukseen.

Siinä istuskellessani kaikki nämä ja monta muuta asiaa huomioiden, tajusin, taas kerran, kuinka onnellinen olen. Ja kuinka onnellisia olemme tässä talossa, kodissa. Ja kuinka onnellisia olemme meidän ympärillä olevista ihmisistämme. 

’Se on onnellinen, joka ei sure sitä mitä häneltä puuttuu, vaan iloitsee siitä mitä hänellä on.’— Demokritos

Olen onnellinen, 
Minna/lts