Saa tätitellä

P2060039.JPG

P2060040.JPG

P2060041.JPG

P2060042.JPG

P2060043.JPG

P2060044.JPG

Minusta tuli täti jo 12-vuotiaana, 26 vuotta sitten
– minua saa siis tätitellä.

Tätiys on ollut minulle aina jonkinlainen kunnianosoitus, olin erittäin ylpeä täti, lapsi vielä itsekin, kun ensimmäinen siskonlapseni syntyi. Hoidin häntä vauvana kuin nukkea. Tykkäsin myös kovasti leikkiä hänen kanssaan kun hän oli taapero, hän tuli aina minun huoneeseen mummolassa käydessään ja minä virittelin pompuloita hänen hiuksiinsa ja tutkittiin tätin kaikki laatikot, aarteita riitti ihmeteltäväksi. Olin 15-vuotias kun seuraava vauva syntyi ja sain kunnian, juuri rippikoulun suorittaneena, tulla hänen kummiksi. Hikipisarat selkää pitkin vuotaen minä pidin poikaa koko ristiäisten ajan sylissäni, koska minä halusin. Koska se oli minun tehtäväni. Tämä tärkeä poika onkin nyt minun nuorimman lapseni kummi -ihana jatkumo. Sitten syntyikin siskoille 4 tyttöä joiden kanssa opin tarpeellisia taitoja oman tyttären hoitamiseen, tässä tyttöjoukossa kun syntyi hänkin. Muutamaa vuotta myöhemmin serkusparven viimeiset pojat syntyivät ensin pari samana vuonna, parin päivän erolla, ja sitten vielä Vipe 10 vuoden päästä. Olen siis täti seitsämälle hienolle nuorelle aikuiselle.

Oma tätiyteni merkitsee minulle sitä että haluan ehdottomasti olla näiden lapsosten kanssa tekemisissä. En halua jäädä miksikään ’kaukaiseksi amerikan tädiksi’ vaan olla elämässä mukana. Toisten kanssa olenkin enemmän ja toisten vähemmän, käytännönkin syistä. Heistä onkin vanhemmiten tullut tätisuhteen lisäksi ystäviä, silleen jännällä tavalla. Se johtunee siitä että olen itsekin ollut niin nuori heidän syntyessään. Olen ikäänkuin sulautunut heidän joukkoonsa. Juhlissa ja sukutapaamisissakin löydän itseni usein juttelemassa tätitettävieni kanssa. Olen kiinnostunut heidän elämästä, kuuntelen oikeasti ja he ovat useinkin mielessäni. Ollaan tehty ihania asioita yhdessä, shoppailtu, käyty konserteissa ja ravintoloissa syömässä. Ollaan biletetty, saunottu ja mökkeilty. Pidetty leffailtoja ja kahviteltu. Kannustettu jääkiekkojoukkuetta. Tehty ruokaa ja höpötelty paljon. Ollaan myös matkusteltu paljon aina ulkomaita myöten. Toivottavasti teemme tulevaisuudessakin vielä paljon erilaisia asioita yhdessä. 

Nyt, kun nuista ihan ikiomista tätitettävistä on jo tullut niin isoja niin on hyvä että tuolla miehen suvun puolella on vielä pieniä, joille saan myös olla tätinä. Toivonkin että myös heidän kanssaan saan vielä kivoja suhteita rakennettua. Takana onkin jo paljon kivoja mökkeilyjä ja eilen oli oikein mukava tapahtuma kun menimme melkein koko suvun tyttöjen voimin kannustamaan jääkiekkokatsomoon. Se, että kannusteltiin eri joukkueita, ei haitannut yhtään. Meillä oli niin mukavaa. 

Tätiys on ♥.
Mukavaa laskiaissunnuntaita, me ajateltiin suunnata termareiden kera kohti lumikinoksia heti kun pienimmäinen herää päiväuniltaan.
Minna-täti/lts

ps. Kuvat on täkänästä jonka löysin eilen kirpparilta. En tiedä mikä näissä täkänöissä minua viehkoo mutta on vaan upea mielestäni. Vielä kun löytäisi joskus mustavalkoisen version niin olisipas hienoa!

pss. edellinen tätipostaukseni löytyy täältä

 

 

Kommentit (3)
  1. Satu-Johanna // The Little Village
    7.2.2016, 18:12

    Ihanasti kirjoitettu. Minulla ei ole sisaruksia, eli tätiä ei minusta koskaan tule. Tätitellä saa kuitenkin 🙂 nyt kun omia lapsia on kaksi näkee kuinka tärkeää sisarus suhde on.

    1. Kävin vilaisemassa sinun blogia, näyttää tosi kivalta, pistän kirjanmerkkeihin 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *