Sisustuksesta ja habituksesta

Tykkään boheemista. Sellaisesta että tyynyt on vinossa sekä ihan eri paria ja viltitkin vähän vääränväriset. En tykkää liian kliinisestä ja tyhjästä. Sellaisesta jossa ei näy elämä. Tykkään epäsymmetriasta ja siitä että sisustuksessa on jokin juju, ettei ole liian tylsä. Kuten pukeutumisessakin. Aina pitää vääntää joku juttu pikkuisen liikaa. Jos on liian kesyn näköistä niin lisätään ripaus hulluutta. Kuten minun habituksessa yleensäkin.

Olen aina ollut sellainen huithapeli.

Muut on fiksuja ja minä säädän vieressä. Mä olen se ystävä joka on avaamassa sen kolmannenkin viinipullon kun se toinen fiksu sanoo että kello on jo kuusi aamuyällä että eiköhän sitä nukkumaan – jätetään seuraavaan kertaan, plääääh. Mä olen se äiti jonka lapsella ei meinaa ikinä olla kurahousut ja aurinkorasvat päiväkodissa ajallaan.  Mä olen se sisko joka riehuu lasten kanssa pihalla kun siskot puurtaa ruokaa mökissä♥. Mä olen se täti joka on osallistumasa bileisiin ensimmäisten joukossa. Mä olen se vaimo joka jättää sukkia penkille. Mä olen se tytär joka on eniten pyytämässä lapsille hoitoa. Mä olen se serkku joka vie pienemmät serkut ’kaljoille’ ja ’pelloille’. Mä olen se pentu joka aina juhlissa vaihtoi farkut äkkiä sen mekon tilalle ja juoksi poikien kanssa metsään. Mä olen se jonka kotona ei ole joulusiivousta, siivoillaan kun on likaista. Saatan myös alkaa sisustamaan tai siivoamaan yömyöhillä, jos se tunne vaan tulee. Mut mä olen kyllä myös se, joka niitä rakastaa♥

Elän niin paljon tunteella että järki jää usein kakkoseksi. Nautin sellaisesta pienestä sähläämisestä, tai ainakin olen tottunut siihen. Meillä onkin miehen kanssa oikein hyvä työnjako. Mies hoitaa rutiinit ja minä hoidan säätämiset. Hän on se joka muistaa kaikki toistot ja minä muistan yksittäiset jutut. Siitä huolimatta että olemme tuon asian suhteen erilaiset ja toisiamme täydentävät, niin suhteemme on kuitenkin jotenkin samalla tavalla boheemi kuin kotimmekin.

Me rikotaan rajoja ja arvostetaan perinteitä omalla tavallamme. Me keksitään elämään uusia tempoja sitä mukaan kun niitä tarvitaan. Lomasuunnitelmatkin syntyvät usein kuin salama kirkkaalta taivaalta. Tulevana talvilomallakaan meidän ei pitänyt tehdä oikeasti mitään erikoista, vaan säästää rahat kesän reissuihin, mutta nyt aivan yllättäen olemmekin lähdössä viikon kestävälle reissulle kokemaan ihan uutta. 

Vaikka kotona tyynyt saa olla vinossa ja ne sukatkin lattioilla niin olen kuitenkin esteetikko. Minulla ei ole kauniita asetelmia saatikka kattauksia mutta silmäni etsii kauniita asioita. Niin kotiini, vaatteisiini kuin suhteisiinikin. Tykkään että ympärillä on nättiä, on aika nastaa että ystävät on minulle sisäisesti kauniita ja nätit vaatteet yleensä myös tuntuvat hyvältä.

Ja sitten, pitääkin muistaa että kauneus on katsojan silmässä ja usein vanha, rujo ja viallinenkin on kaunista.

Eriparisuus on ihanaa, rouheus on voimallista ja söpöys on samettista. 

Boheemius on kodikasta!
Minna/lts

ps. Minuun otti viime vuoden lopussa yhteyttä freelancer-toimittaja kysyen onko kodistani tehty koskaan juttua sisustuslehteen. Ei ollut joten laittelin tarkempia kuvia eri kuvakulmista hänelle ja valokuvaajalle. Ei ollut sittenkään heidän mieleen kotini vaikka kiva koti muuten kuulemma onkin, on paljon esineitä. Nauratti vähän, toki on esineitä, muistoja elämästä jo yli 20 vuoden yhteiseltä taipaleelta. Onneksi kotiani ei ole tehty sisustuslehtiä, vaan omaa elämistä, varten, vaikka kokemuksena tämä olisi ollutkin kiva ottaa vastaan. Kotini tunnelma ei olekaan niissä kuvissa vaan tänne pitäisi tulla käymään.