Purkista vai pellosta?
Archer on kohta 5kk ja kiinteät on tullut meidän arkeen. Vielä kun pienestä ei ollut tietoakaan, keskustelin äitini kanssa vauvojen purkkiruuasta. Itse en ole kokenut mitään haittaa niissä testataanhan ne todella hyvin koska kyseessä on pienet vauvat. Äitini on ollut niitä vastaan aina ja suosii edelleen ”kotiruokaa”. Olemme ostaneet näin alussa hedelmiä ja kasviksia purkissa. Alan kuitenkin kääntymään siihen samaan kuin äitini, eli itse tehtyyn ruokaan.
Päätin yksi päivä että nyt kokeilen tehdä kasviksista ruokaa Archerille. Alku meni tietysti hyvin, eihän keittäminen tuota vaikeuksia. Seuraava vaihe tuottikin, nimittäin se soseuttaminen. Perunoiden kanssa jäi aivan liian vähän vettä pohjalle ja lopputulos oli sitkeää liisteriä. Kokeiltiin kuitenkin menisikö se kaupaksi ja noh ei sitten ollenkaan vastaksena oli vain itku. Tästä harmistuneena päätin bataatin kanssa jättää hieman enemmän sitä vettä. Taisin pelata liian varmanpäälle ja siinä lopputulos oli ylilöysä velli, joka päätyi suoraan roskiin.
Itsetuntoni soseuttamiseen koki pienen kolauksen ja en ole sen jälkeen edes yritttänyt, vaan olemme ostaneet kaupasta. Tänään jäin miettimään kuinka onnelliseksi ja hyvä äiti fiiliksen se toi kun tein ruokaa omalle lapselleni. Aloinkin selaamaan vauvoille ja taaperoille tarkoitettua keittokirjaa, jonka saimme serkuiltani ristiäislahjaksi. Kirja ei saa kuin kehuja itseltäni. Reseptit on todella helppoja ja muutenkin kirjasta huokuu raikas fiilis, jos näin voi sanoa. Olenkin todella innoissani kokeilemaan uutta ja kirjassa on reseptejä joita voisi ihan aikuisillekkin kokata.
Meille omatekoinen ruoka ei ainakaan näin aluksi kustanna paljoakaan, koska asumme perheeni maatilalla. Kasvatamme itse porkkanat, perunat, sipulit ja muut perusvihannekset, joten ei tarvitse kuin kävellä varastosta hakemaan. Tämä on todella suuri etu, koska tiedämme varmasti että niissä ei ole mitään ylimääräistä ja makukin on paljon parempi. Itselleni on aivan sama ostavatko perheet purkkiruokaa vai tekevätkö itse, kunhan pieni on onnellinen ja kylläinen, se kai se tärkeintä on. Kuten jo aiemmin sanoin kokkaamisen tuovan hyvän fiiliksen itselleni niin aijon sitä jatkossakin tehdä. Toivottavasti tämän kirjan myötä se soseuttaminenkin onnistuisi ja uppoisi alas pojan suusta.
-Eveliina