2kk kuulumiset

Jokainen äiti tietää lausahduksen ”mihin tää aika menee?!”. Meillä on jo 2kk mittarissa ja tuntuu että vastahan me tultiin synnäriltä kotiin. Nämä kaksi kuukautta on ollut muutenkin aika tavallista poikkeavat. Kaksi muuttoa ja kaksi lasta. Aada oli syntyessään vain reilu kolme kiloa, eli todella siro. Voin todeta että ei harmittanut että painoarvio heitti puolella kilolla. Onneksi synnytys meni hyvin ja aikaisempi huono kokemus muuttui hyväksi. Kommentoikaa, jos haluatte kuulla tarkemmin mun synnytyskokemuksistani ja miten ne erosi toisistaan!

Meillä on otettu jo korvike käyttöön pari viikkoa sitten. Imetän enää muutaman kerran päivällä ja yöt mennään rintamaidolla. Onneksi edes näin. Archerin kohdalla maitoa riitti vain kolme viikkoa, joten imetys Aadan kohdalla on jännittänyt aika paljon. Stressi ja elämäntilanne vaikuttaa todella paljon kuinka maitoa riittää. Vaikka olenkin yrittänyt olla murehtimatta turhia aina ei ole pystynyt. Kuitenkaan en aijo turhaa soimata itsenäni tästä tilanteesta. Kunhan Aada on tyytyväinen ja kasvaa, se on tärkeintä.

Huomion jakaminen kahden lapsen välillä on osoittautunut haastavaksi välillä. Vaikka Aada nukkuukin vielä suurimman osan päivästä, tulee itselle huono omatunto, jos olen ollut toisen kanssa enemmän kuin toisen. Onneksi Archer ei ole ollut turhan mustasukkainen ja leikkii jo omatoimisesti jonkin verran. On hellyyttävää katsoa kuinka hyvin Archer ottaa Aadan huomioon ja yrittää leikkiä toisen kanssa. Pieni ikäero on tässä suhteessa etu ja muutaman kuukauden päästä nuo meneekin jo täysillä kaksistaan omia leikkejään. Myöskin huomion antaminen helpottuu, kun voimme kaikki tehdä yhdessä samoja juttuja.

En tiedä pitäisikö tätä sanoa ääneen, mutta meillä menee yöt todella hyvin. Täytyy siis koputtaa puuta. Archer ei enää heräile öisin ja herätyskin on siirtynyt myöhemmäksi kuin 5.30. Aada saattaa herätä syömään kerran tai kaksi yössä. Tällä hetkellä Aada nukkuu meidän kanssa samassa sängyssä niin kuin Archer pienenä. Tänä talvena olen oppinut, että enemmin leikkaan kotitöistä kuin levonmäärästä. Väsyneenä hermot on jo valmiiksi kireällä ja siihen päälle uhmaikäinen ja pieni vauva, ei kiitos.

Meillä olisi ensi viikolla ekat rokotukset edessä ja käynti ”neuvolassa”. Jos olen ymmärtänyt oikein, täällä ei varsinaista neuvola systeemiä ole niin kuin Suomessa. Käynnin jälkeen olen jo viisaampi asian suhteen, mutta onneksi tiedän jo, että he ottavat kaikki mitat Aadasta ja nähdään että toinen toivottavasti kasvaa hyvin. Toisen lapsen kohdalla sitä on jo paljon rauhallisempi ja varmempi monen asian suhteen. Onneksi on aina joku jolta kysyä, jos joku arveluttaa.

Vaikka kuvassa onkin vakava naama, on silti pikku neidillä hymy herkässä. <3

 

-Eveliina

SOME

**

FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *