Uudet ympäristöt
Me otamme suunnaksi suolaisen meriveden ja polttavan auringon sekä ällöttävät torakat.
Pakkaamme siis kamat kasaan ja muutamme hetkeksi mieheni kotimaahan Australiaan. Vaikka lähtö Suomesta tuntuu haikealta, tiedän että tämä on tähän hetkeen hyvä ratkaisu. Ikinä ei tiedä mitä elämä tuo tullessaan ja tilanteet voi muuttua milloin vain. Onkin hyvä aina muistuttaa itseään, että nauti tästä hetkestä ja älä murehdi, varsinkaan niitä menneitä!
Odotan aika kauhunsekaisin fiiliksin meidän lentomatkaa. Kahden pikkulapsen kanssa meno voi olla aika kaoottista, kun lentomatka kestää sen noin 26 tuntia. Archerille muutamat virikkeet mukaan ja toivotaan parasta. Yritän kuitenkin ajatella positiivisesti, koska jos aikuinen on hermona niin on myös lapsikin. Voisin kertoa myöhemmin, miten meillä meni ja mitkä asiat/tavarat koettiin hyviksi.
Pakkaaminen ei ole edes vielä alkanut. Sinänsä ei mikään yllätys. Minulla on aina kaikki pakkaamiset jäänyt viime tinkaan. Kuitenkin jonkin verran ollaan jo ehditty pohtimaan mitä otetaan mukaan ja mitkä jää tänne säilytykseen. Mukaan lähtee lähinnä vaatteiden lisäksi kirjoja ja Archerin leluja. Traktorit on tällä hetkellä in, joten niitä lähtee mukaan ne kaikkein tärkeimmät. Varsinkin lasten jälkeen on huomannut, kuinka tavaraa vain kerääntyy ympärille. Yritänkin tasasin väliajoin käydä tavaroita läpi ja heittää turhat pois.
Yksi asia mistä olen saanut lähipiirissä todella paljon kyselyitä, on koulu. Mites nyt sitten koulun kanssa? No, tottakai se jää nyt tauolle. Toiveissa oli, että olisin voinut etänä jatkaa opiskeluja, mutta tarjolla ei ole kuin muutama verkkokurssi. Kuitenkaan en halua ottaa tästä mitään sen suurempaa ressiä, koska tiedän että haluan itselläni koulutuksen mutta nyt vain ei ole sen aika. Olen vasta 22-vuotias, joten minulla on vielä hyvin aikaa kouluttaa itseäni. Tällä hetkellä haluan keskittyä rakkaihin lapsiimme ja omaan hyvinvointiin.
-Eveliina
SOME
**